Tämä hieno risteily on ollut viime vuosina tauolla, mutta palaa varmasti toimintaan ilman Krimin satamia kunhan Ukraina matkailukohteena lähtee uuteen nousuun. Maa on meille lähellä ja siellä on niin paljon kaunista katsottavaa, että soisi matkailijavirtojen vaurastuttavan ja työllistävän osaltaan todella vaatimattomissa oloissa kamppailevaa kansaa.
Mustanmeren helmi Odessa
Risteily alkoi Mustanmeren helmestä Odessasta, joka jo itsessään riittää matkakohteeksi. Kaupunki on kansainvälinen ja kaunis sekä mustanmerellinen ilmasto siellä on mainio. Lensimme Helsingistä, mutta pääsee sinne myös maata pitkin Baltian tai Venäjän kautta sekä lentämällä vaikka Tallinnan tai Riikan kautta.
Olimme pari päivää Odessassa ennen risteilyn alkua. Kiersimme kaupunkia ja kävimme hienossa balettigaalassa. Odessan ooppera- ja balettiteatteri on kaunis kuin koru. Korkeatasoisen baletin lisäksi en ole eläissäni kuullut niin suuren, varmaankin satahenkisen kuoron laulavan niin puhtaasti yksi- ja moniäänisesti. Tunnen vielä vuosia tapahtuman jälkeen ihmetyksen tunnetta ajatellessani esitystä.
Potemkinin portaita, jotka sijaitsevat aivan sataman edustalla, ehdimme kiipeämään useamman kerran. Uimaranta olisi kiinnostanut, mutta siihen parempi mahdollisuus on kuulemma kaupungin ulkopuolella.
Laiva lähti risteilemään Mustalle merelle illalla auringonlaskun aikaan. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita, vaikea kuvata sanoin tai edes kameralla.
Rantakaupunki Jalta Krimin niemimaalla
Saavuimme ensimmäiselle pysähdyspaikalle Krimin niemimaan Jaltalle, joka silloin oli viimeistä vuottaan Ukrainan hallinnassa. Kaupunki oli kaunis Nizzan seutuja muistuttava merellinen vuoristokaupunki, mutta käytyäni siellä nyt myöhemmin, täytyy sanoa että kovasti vaatimattomassa kunnossa oli rakennuskanta ja rantabulevardin elämä. Luonnonkauneus on aina ihastuttavaa oloista riippumatta.
Teimme palatsikierroksen. Livadian palatsissa pidettiin Jaltan konferenssi toisen maailmansodan jälkeen, jossa Churchill, Stalin ja Roosevelt laittoivat maailmaa järjestykseen. Itse palatsi ei ole minusta visuaalisesti mikään kaunokainen, mutta esillä oleva historian tapahtuma tekee siellä käynnistä elämyksen.
Paljon koristeellisempi ja komeampi on rikkaiden Vorontsovien palatsi Alupkassa. Ylelliset sisustukset ja kalliit koriste-esineet ovat katsojalle palatsimaisempi kokemus.
Jaltan symbolipalatsia Pääskysen pesää menimme katsomaan lähistön naköalapaikalta. Suloisen romanttinen se onkin. Kuulemma kauneus oli enemmän ulkopuolella kuin sisätiloissa. Uskon kyllä että jos nyt menisi, on myös sisätilat kunnostettu uuteen loistoon.
Kiersimme myös lähistön vuorenrinteillä ja kävimme myös Nikitskinin kasvitieteellisessä puutarhassa. Varsinkin ruusukokoelma siellä oli kaunis katsella, tosin se oli sitä jo neuvostoaikaankin.
Olimme kaksi yötä Jaltan satamassa ja sitten oli jo aika lähteä eteenpäin pitkin Mustan meren rantaa. Maisemat olivat tietysti vaikuttavia mereltä käsin ja tässä vaiheessa pidettiin myös käynti komentosillalla, jossa kapteeni ylpeänä esitteli laivansa lisäksi rannalla näkyvää Gorbatshovin huvilaa.
Neuvostoaikana suljettu Sevastopol
Seuraavan päivän pysähdyskaupunki oli neuvostoaikaan suljettu Sevastopol. Olin jotenkin ajatellut, että se olisi ankea sotilaskaupunki ja olin yllättynyt että se olikin ihan esteettinen elävä ihmisten asuinpaikka. Toki merenkulku- ja sotilasmuistomerkkejä oli tarpeeksi, mutta päällimmäiseksi jäi vaikutelma aurinkoisesta toimivasta merenrantakaupungista. Mustan meren laivaston tanssi- ja musiikkikonsertti oli uskomattoman korkeatasoiden ja taidokas korkeuteen loikkivine sotilaineen.
Sevastopolista kävimme tutustumassa Inkermanin viinitilaan, joka on ollut myös suomalaisomistuksessa. En tiedä miten omistuskuviot ovat kestäneet kriisivaiheessa, mutta itse viinitila oli hyvässä kunnossa ja erityisesti maistamamme viinit, joita oli useita, olivat erinomaisia.
Historiallinen Herson
Risteily jatkui kohti Hersonia, josta tehtiin retki Dnepr-joen suistoon pienemmällä aluksella. Puikkelehdimme kaislikkoreiteillä ihmisten kesämökkien ja kylien ohitse sekä söimme aterian erään kylän kodeissa. Joku valitti että tämä on tällaista turistijuttua, mutta minun makuuni tällaiset kokemukset ovat mukavampia kuin suurten katedraalien kierrokset.
Zaporozzia Dneprin rannalla
Hersonin jälkeen matka jatkuisi kokonaan pitkin suurta Dnepr-jokea Kiovaan asti. Seuraavana pysähdyspaikkana oli Zaporozzian kaupunki Dneprin varrella.
Kaupunki oli varmasti mielenkiintoinen, mutta minun mieleeni jäi sieltä voimakas järkytys, jonka koin kun näin isoäidin tuovan laivallemme tapaamaan retken jälkeen laivaoppaamme Elenan vuoden ikäistä lasta. Lapsi halasi äitiä kiinteästi mutta siirtyi kiltisti mummon syliin kun laivamme lähtöaika lähestyi. Töitä on tehtävä sanoi Elena. Risteilykausi alkaa huhtikuussa ja päättyy lokakuussa ilman vapaapäiviä. Talvella on tarpeeksi (palkatonta) lomaa kertoi henkilökunta.
Kultakupolien Kiova
Laiva saapui Kiovaan rankkasateessa. Kaupunkihan on kaunis kuin koru, mutta kyllä nyt oli vaikeaa saada tunnelmasta kiinni. Tulen uudelleen ja olen pidemmän aikaa. Meillä oli vuorossa ajaa viimeisen kerran Dnjeprin yli Borispolin lentokentälle ja sieltä Finnairin sinisin siivin Helsinkiin.
Jarmeli matkustaa 
2 vastausta artikkeliin “Mustanmeren risteily Odessasta Dnepr-jokea pitkin Kiovaan”