Kun lähdin tälle matkalle, en ollut kovin tohkeissani pitkälle menevästä reissusta, mutta rakastuin reittiin mitä pidemmälle ja syvemmälle Venäjälle mentiin. Miten olin voinut kaikki nämä vuodet matkustaa suppeasti lentokoneella enkä maata pitkin lipumalla paikasta toiseen vaihtuvia maisemia katsellen. Hytti toimi kotina (tavarat kerran purettuna leväällään) ja ruuat tarjoiltiin eteen kauniina herkkuannoksina.
Nizhny Novgorod Volgan ja Okan rannalla
Perille laivalle matkustimme Pietarista yöjunalla Nizhny Novgorodiin. Kaupunki oli kaunis vanha historiallinen linnoituskaupunki, jossa olisi voinut viipyä kauemminkin. Pitkä päivä yöjunan jälkeen ennen illan laivaannousua illalla vähensi vähän kiinnostusta katsella ympärille paremmin. Muistan parhaiten kävelyn kaupungin vanhassa kremlissä, näköalapaikat Volgalle ja Okajoelle sekä tietysti kaupungin symbolin Tshkalovin valtavat portaat kremliltä Volgan rannalle. Volgan yli johtavaa köysirataa tulisin kyllä vielä joskus ajelemaan.
Jokisatama oli remontissa mutta laivaan selvittiin ja tervetuliaisseremoniat kapteenin johdolla saatiin käytyä läpi illallista odotellessa. Laivaan tullessa lehahti kimmeltävä kilpatanssipari kansallispukuisten leivän ja suolan tarjoajien ympärillä. Ohjelmaa tulisi olemaan riittävästi sekä laivalla että maissa pysähdysten aikana.
Eksoottinen Kazan
Seuraavana aamuna laiva saapui Kazaniin. Tatarstanin pääkaupunki oli kuin eksoottinen koru moskeijoineen ja tataarityylin rakennuksineen. Kuljimme mäkiä ylös ja alas sekä ihmettelimme miten eri uskontojen pyhäköt seisoivat vierekkäin ja olin ihmeissäni siitä, että en Neuvostoliiton aikaan ollut lähes kuullutkaan tästä miljoonakaupungista.
Samaran Stalin-show
Samara oli seuraava miljoonakaupunki vuorossa risteilyn edetessä alas Volgaa. Samarasta jäi parhaiten mieleen kauniin rantabulevardin lisäksi käynti Stalinin bunkerissa kymmeniä metrejä maan alla. Herra johtaja oli tehnyt sodan aikana varasuunnitelman siirtää valtakuntansa komentokeskuksen tähän entiseen Kuibyshevin kaupunkiin.
Saratovin maisemat Volgalla
Miljoonakaupunkeja Venäjällä tuli bongattua tämän risteilymatkan aikana kahdeksan, joista Saratov oli seuraavana. Saratovin muistikuvat ovat eniten kaupungin keskustan kävelykadulta ja näköalapaikoilta.
Vaikuttava Volgograd (entinen Stalingrad)
Koko risteilyn vaikuttavin pysähdyspaikka oli Volgograd (ent. Stalingrad). Vaikka olen paljon kiertänyt maailmalla näkemässä komeita muistomerkkejä ja nähtävyyksiä, olivat Mamajev-kukkulan maailmansodan muistomerkit ja valtavat tunteelliset patsaat aivan ainutlaatuisen vaikuttavia ja kauniisti sodan tuskaa kuvaavia. Toinen tutustumispaikka, joka jäi hyvin mieleen oli panoraamamuseo, eli valtava ympyränmuotoisessa talossa oleva maalaus Stalingradin taistelusta.
Volgogradissa ohitettiin myös rannalla maailman suurin Leninin patsas siinä kohtaa, jossa käännyimme Volgalta hiljaa virtaavalle Don-joelle. Sulkujen määrä lisääntyi ja niitä oli vielä ennen Donin Rostovia useita.
Kasakoiden Starotserkassk
Viimeinen risteilyn pysähdyspaikka ei ollutkaan enää suurkaupunki vaan pieni Starotserkasskin kylä, mikä oli tosi mukava kokemus niin monen miljoonakaupungin jälkeen. Kävelimme kylällä ja seurasimme kirkkoon kiiruhtavia paikallisasukkaita. Poistuimme laivalta täällä ja risteilyn muu väki lähti busseilla Rostovin lentokentälle.
Donin Rostov
Itse jäimme vielä yöksi Rostoviin, palasin kaupunkiin siirtyneelle laivalle ja vietimme laivalla vielä mukavan illan laivan esiintyjien, laulajien, mestariviulistin ja kosketinsoittajan kanssa. Risteilykausi oli päättymässä ja laiva lähtisi seuraavana päivänä takaisin Volgalle viimeiselle risteilylle kohti talvitelakkaa.
Seuraavana päivänä lähdimme kaupungille ja illansuussa oli junamme lähdössä Moskovaan. Rautatieasemalla seurasimme elämänmenoa ja illan pimetessä nousimme yöjunaan. Olimme seuraavana päivänä Moskovassa noin kahden maissa, josta Moskova-päivän jälkeen jatkoimme Tolstoi-junalla Helsinkiin.
Jarmeli matkustaa 
3 vastausta artikkeliin “Jokiristeily Ala-Volgalla Nizhny Novgorodista Donin Rostoviin”