Tulin edelliseltä reissulta suoraan Pietarin Suomen rautatieasemalle, joka on muuten ainoa Suomen rautatieasema maailmassa, siis nimeltään. Junalaiturin portista tuli Allegro-junalta juuri matkakumppaneita ja olimme lähdössä Leningradin aluehallinnon tarjoamalle risteilylle Laatokalle.
Järjestelyt olivat huippuluokkaa, odotimme aluksi noin tunnin meitä hakemaan tulevaa bussia. Paikallisopas teki parhaansa saadakseen bussin paikalle. Bussin tultua kiertelimme kaupungilla ja kävimme syömässä, mutta odotimme tietysti pääkohdettamme risteilyä.
Jokisatamassa nousimme laivaan, jossa meillä oli aluksi järjestäjien seminaari esitellen matkakohteita Leningradin alueella. Palaan niihin myöhemmin, olen jo käynyt muutamassa paikoista ja menossa myös.
Seminaariväen poistuttua ja kellon lähestyttyä iltaseitsemää oli aika risteilyaluksen lähteä Nevajokea pitkin kohti Laatokkaa. Laivan lähtiessä oli juhlallinen kapteenin tervetuliaistilaisuus yläkannella kuohuviineineen, ilmapalloineen ja miehistöesittelyineen.
Laiva oli viihtyisä nelikantinen risteilijä, joita seilaa pitkin Venäjän jokia kymmeniä. Heti tilaisuuden jälkeen oli turvallisuusharjoitus, jossa äänimerkin jälkeen kaikki siirtyvät hytteihinsä pukemaan pelastusliivit ylleen. Henkilökunta kiertää sitten tarkistamassa pukeutumisen ja laivan valokuvaajat kiertävät ottamassa kuvia tilanteesta muistoksi.
Illallinen oli seuraavana ohjelmavuorossa. En tykännyt että tällä laivalla oli siirrytty tarjoillusta illallisesta seisovan pöydän jonotuksiin ja asetteluihin, mutta illallisseura oli loistavaa ja hauskaa, joten illan voi sanoa olleen erittäin onnistunut.
Nevajoki oli risteilty muutamassa tunnissa. Elokuun illassa ei enää valoa riittänyt Pähkinälinnan nakemiseen, mutta aistia sen voi kun laiva lipui sen vierestä ja siirtyessämme avaralle Laatokalle.
Ikivanha Staraja Ladoga ja taivaallinen Tihvinä
Aamulla piti herätessä hieraista silmiään, koska näkymä sängyltä hytin ikkunasta oli veikeä sipulikupolitornien rykelmä rannassa laivan vieressä. Olimme perillä Staraja Ladogassa näemmä.
Hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla Tihvinään. Pysähdyimme luostarilla ja livahdimme ryhmästä läheiseen Rimsky-Korsakovin kotimuseoon. Oli liikuttavaa istua perheen olohuoneessa ja lukea hänen rakkaustarinaansa musiikkinsa soidessa. Talon parvekkeelta näkyi kauniisti läheinen luostarialue, jonne lähdimme etsimään oppaan kanssa kiertävää ryhmäämme.
Luostarialue oli kaunis ja trapezassa monipuolista ruokaa tarjolla. Istuin nauttimassa luostarin rauhallisesta tunnelmasta teen ja marjapiirakan seurassa. Eräs ryhmästä ehti muiden luostarikäynnin aikana käymään bussiparkin viereisessä paikallisessa saunassa joten Tihvinään oli tutustuttu. Olisin itsekin mennyt saunaan, mutta oli miesten vuoron päivä.
Bussimatkan jälkeen kävimme laivalla lounaalla ja sen jälkeen oli vuorossa kävelykierros läheiselle Staraja Ladogan linnoitukselle ja luostarille. Linnoitusta oltiin kunnostettu ja kunnostamassa hienoksi, asiaan kuulemma oli vaikuttanut presidentti Putinin vierailu paikkakunnalla, jonka jälkeen oli rakennettu isoille laivoille sopiva risteilylaiturikin.
Ostin linnoitukselta purkin paikallista hunajaa. Prosessissa oli erikoista, että hunaja oli isossa muoviastiassa, josta myyjätär kauhoi haluamani määrän pienempään purkkiin. Hommaan osallistuivat aktiivisesti myös paikalliset ampiaiset, joita rouva yritti pitää poissa muovikannella ja noukki hunajassa uivia yksilöitä sekä omasta sammiostaan että minun purkistani.
Kauppiaita ja kivaa tavaraa oli tarjolla sopivasti. Koin mukavan hetken luostarin edessä laivarannassa, kun menin istuskelemaan puun alle penkillä nukkuvan miehen viereen. Pehmeä tuuli puhalteli puun varjossa ja miehen hengitys rahisi rentoutuneesti hänen nukkuessaan istuaallaan. Jotenkin hetki oli täydellisen zen jos sopii niin sanoa.
Tilanne muuttui hetkessä kun aikuisen miehen äiti tuli paikalle ja herätti poikansa säksättämällä jotain unen riittävyydestä. Aikuinen poika hymyili tyynenä ja lähti rauhallisena kävelemään mummon perään.
Oli aika risteilyaluksemme irrota laiturista ja lähteä takaisinpäin Olhovajoelle. Illallinen odotti ja sen jälkeen konserttiohjelma. Söimme illallista niin pitkään että konsertti unohtui. Krimiläinen viini saattoi myös vaikuttaa.
Perinnekylä Mandrogi
Seuraavan päivän risteilykohde oli Mandrogin perinnekylä Syvärijoella. Monet moittivat kylää miljardöörin rakentamaksi turistirysäksi, mutta minä pidän siitä vuosi vuodelta yhä enemmän.
Alueelle rakennetaan ja siirretään vanhoja rakennuksia koko ajan, se on metsän ympäröimä kiva pikkukylä, majoitustilat ovat seudun parhaat, shoppausta tarvitseville, risteilyjen piknik shaslikeineen ja konsertti ovat aivan ihanat. Konsertin melu ja balalaikalle sovitetut Vivaldit ja rock-klassikot ovat hengästyttävän korkeatasoisia.
Alueen eläintarhaan en tällä kertaa mennyt pikku lossilla. Sen sijaan tutustuimme majoitustiloihin, joita matkamme järjestäjä ei ollut huomannut ohjelmaamme sopia. Avaimet olivat huoneiden ja mökkien ovissa joten katselu oli helppoa. Asiaa auttoi myös että puolessavälissä kierrosta löytyi alueen viehättävä johtaja.
Aikaa oli vielä piknikin jälkeen käydä saunassa. Varaaminen ei ollut aivan helppoa, mutta sauna oli uusi ja hyvälöylyinen. Syvärissä oli mukava käydä kastautumassa ja uimassa, virtaus on kyllä häkellyttävän voimakas. Laiturilta piti suunnata vastavirtaan, että pääsi helpommin takaisin kiinni laituriin.
Paluu matka Mandrogista alkoi ja runsaan illallisen jälkeen iltaviihdykkeeksi syntyi baarin vadelmashottitarjouksen hyödyntäminen. Venäläinen Russkij Standart -vodka on kyllä erittäin hyvää ilman vadelmiakin.
Seuraavana aamuna hytin ikkunasta näkyivät jo Pietarin talot risteilyaluksen parkkeeratessa jokisatamaan. Kävin vielä katselemassa naapurialuksilla, millaisia laivoja on liikenteessä. Sen jälkeen lähdin kaupungille muun ryhmän lähtiessä bussikierrokselle ja lounaalle ennen Allegron lähtöä Helsinkiin.
Jarmeli matkustaa 
1 vastaus artikkeliin “Risteilyaluksella Pietarista Laatokalle, Olhavajoelle ja Syvärille”