Olin suunnitellut jo kauan käyntiä Solovetskin vankila- ja luostarisaarella Vienanmerellä. Matkaseura oli muutellut päivää monta kertaa parin vuoden aikana, joten nyt kyllä lähtisin enkä enää halunnut aikailla. Jos ei ole seuraa voi mennä yksin.
Pietarista Vienan Kemiin yöjunalla
Pietarista lähdin Laatokan asemalta Arktika-junaan illalla, ja olin perillä aurinkoisessa Vienan Kemissä aamupäivällä. Tulin ulos junasta hiljaisen oloisella asemalla. Ryhdyin ihmettelemään mistä löytyisi sopiva kuljetus laivarantaan. Takseja ei näkynyt ja ihmiset lähtivät junalta kuka minnekin suuntaan eikä autojakaan näkynyt.
Näin korkealla kerrostalon seinässä taksifirmamainoksen. Soitin numeroon ja sieltä minulle tokaistiin, että autoja ei nyt ole. Ja luuri poikki ennen kuin ehdin kysyä lisää. Lähdin etsimään kahvilaa ja kysymään aseman henkilökunnalta, kun näin toisen pienemmän mainoksen aseman ilmoitustaululla. Numerosta vastasi topakan oloinen nainen, joka kaarsi autollaan hetken kuluttua aseman pihaan.
Olin yllättynyt että laivalaituri olikin melko etäällä keskustasta kun olin kartalla jotenkin hahmottanut sen lähes kävelymatkan päähän. Kuljettajani Julia kertoili olosuhteistaan yrittäjänä ja halusi näyttää ystävättärensä kaupan lähellä laivalaituria.
Kaupasta sai suomalaisia tuotteita, luulin ensin että se oli huijausta, mutta sisältä löytyi Luhdan takkeja ja muita suomalaisia tuotteita. Oli siellä kaikkea muutakin ihmisen tarvitsemaa tavaraa kuten kodinkoneita ja olutta.
Laiturin ympäristössä oli myös kiva uudehko puinen hotellikeskus. Vastaanotossa myytäisiin lippuja Solovetskin laivoihin. Aikaa oli laivan lähtöön joten menin paikan ravintolaan syömään borshia.
Vienanmeren historialliseen Solovetskiin laivalla
Lippua ostaessani tajusin, ettei paluuliikenne Solovetskista ollutkaan ihan vilkasta. Vienan Kemiin ei paluuta olisi seuraavaan pariin päivään ja Belomorskin laivoista olisi tieto vasta saarella. Lähdin toiveikkaana matkaan yhteysaluksella. Laiva oli noin satapaikkainen sisä- ja ulkokansinen metallialus.
Perillä Solovetskissa selvisi, että Belomorskiin laivat lähtisivät myös vasta ylihuomenna, joka tuntui aika kaukaiselta. Ainoa paluu olisi samalla laivalla Kemiin muutaman tunnin kuluttua. Se tuntui paremmalta, joten lähdin tekemään vaelluksen saarella ja luostarialueella.
Belomorskin kautta Petroskoihin junalla
Takaisin Kemissä olin illalla, mutta päätin tehdä vielä junamatkan Belomorskiin ja majoituin siellä keskustassa lähellä rautatiepysäkkiä olevaan hotelliin. Oli yllättävän siistiä ja emäntä tietysti ystävällinen ja puhelias. Varasin aamuksi päiväjunan Petroskoihin.
Petroskoihin saavuin loppuiltapäivällä ja majoituin varmaan elämäni parhaalla hinta-laatusuhteella muutamalla eurolla keskustan hostelliin. Sain olla yksinäni kahdeksan hengen huoneessa. Käytävillä ja aulan yhteistilassa kolisteli melko paljon väkeä joten huoneita oli varmaan riittävästi. Kengät piti riisua alaovella ja vaihtaa tohveleihin joten siisteys pysyi yllä.
Kiersin kaupungilla etsimässä saunaa, mutta kaikki olivat kesätauolla, varsinkin naisten osastot. Taivuin menemään yksityissaunaan ja maksoin siitä varmaan hurjat kaksi kymppiä. Siitä hyvästä killuin porealtaassa siihen asti kunnes saunan emäntä tuli muistuttamaan kahden tunnin täyttymisestä. Kävelin kesäillassa läpi Petroskoin keskustan hostellilleni.
Kimppakyydillä Värtsilän kautta Suomeen
Seuraavana aamuna lähdin Blablacar-sovelluksesta löytämäni Aleksein ja hänen siskonsa kanssa kohti Värtsilän raja-asemaa ja Helsinkiä. Matka oli hauska, vaikka säälinkin mukavaa Alekseita, joka ajoi melkein keskeytyksettä koko matkan Petroskoista Helsinkiin ja oli selvästi isonsiskonsa vallan alla.
Emme me ole väsyneitä, sanoi sisko Helsingissä, 750 km ajomatkan jälkeen. Hyvin palveltuna kotiovelle asti.
Jarmeli matkustaa 
2 vastausta artikkeliin “Solovetskin vankila- ja luostarisaarella Vienan Kemi – Belomorsk – Petroskoi”