Halusin jo mennä koska en ollut melkein kuukauteen käynyt Venäjällä ja siitä alkoi jo tuntua ikäviä vieroitusoireita. Kotimaan oloissa tuntuu olevan liikaa sitovia sääntöjä ja jonninjoutavaa järjestystä sekä liian vähän eloisaa tunnelmaa. Sitä piti päästä tasapainottamaan ja niin siinä tapahtuikin.
Bussilla Pietariin
Menin viihtyisällä Lux Expressillä, koska epäilin yleensä niin mukavien marshrutkien renkaiden kausipitävyyttä talvioloissa. Kerran monia vuosia sitten muistan tulleeni tällaisella minibussilla pääkallokelillä Pietarista ja innokas kuljettaja ajoi tietysti niin vauhdikkaasti, että rukoilin lapsilleni elävää äitiä lähes koko luistelevan matkan ajan, vaikka piti nukkua. Levottomuutta lisäsi vielä autossa näytetty kauhutappovideo, joita ei onneksi nykyään enää koskaan ole pyörimässä.
Saunomaan Bateninskie baniin
Jostain syystä en nukkunut juuri nytkään, vaikka lämmin bussi oli tosi hyvätasoinen ja mukava sekä öinen rajakin meni nopeasti heilahtamalla, erityisesti Venäjän puolella. Olin perillä aikaisin aamulla ja päätin mennä saunomaan Bateninskie baniin. Menin aamuisella metrolla ja kävelin perille töihinkulkevien pietarilaisten seassa. Saunakeskuksella olisi ollut myös luksusosasto, mutta menin kansan puolelle, koska se oli jo avoinna mennessäni.
Sain puhtaan kylpylakanan ja siirtyilin leppoisasti sopivanlämpöisen suihkun, tulikuuman saunan ja jääkylmän pikkualtaan välillä. Saunojanaisia oli paikalla vain muutama ja he ystävällisesti yrittivät heitellä löylyä tarpeeksi minua varten. Sehän oli aivan ylenpalttista, koska venäläiset saunat lämmitetään muutenkin niin kuumiksi, ettei ilman tossukoita jaloissa ja saunahattua päässä ole löylyhuoneeseen menemistä.
Mukaani olin hankkinut saunan viereisestä pikkukaupasta porkkanamehua, jota kippailin aina löylyjen välissä. Yritin ostaa olutta, mutta eivät niin aikaisin aamulla myyneet. Lähtiessäni saunakompleksista uutena ihmisenä kävin vielä lux-osastolla ottamassa uudet kulmakarvat. Tai oikeastaan väriä ja muotoilua olemassaoleviin.
Huomionarvoista palvelua oli vielä se, että kulmakarvojen tekijä ei ollut vielä työpaikallaan kun pyysin niitä. Svetalle soitettiin kotiin ja hän tuli noin puolessa tunnissa. Sinä aikana emäntä jututti minua ja juotti kaksi kuppia teetä. Uusiutumiseni ja puhdistautumiseni maksoi yhteensä varmaankin euroja vähän yli kymmenen.
Saunakokemuksen jälkeen kello oli tarpeeksi lähteä etsimään hotellia. Matkalla lumisateessa kävin pyörähtämässä uudenvuoden runsaalla ruokatorilla ja pikkuravintolassa syömässä ossetialaisia juustopiirakoita. Ensimmäisen jälkeen oli pakko ottaa vielä toinen ja se oli kyllä aivan liikaa. Emäntä oli selvästi ylpeä kutunjuustostaan, jota ei kuulemma saa tietenkään mistään muualta.
Jatkoin myös onnistunutta uusiutumistani käymällä Ulybka Radugi (Sateenkaarihymy) -kaupassa ostamassa muutaman Chistaja Linija (Puhdas Linja) -suosikkiseerumivoiteeni. Tuntuvat tosi hyvälle ja ovat tehty kaikenlaisista luonnonyrteistä. Nyt hankin apila-persiljaseerumia ja ruusupäivävoidetta.
Hotelli Blues Nevsky Prospektilla
Olin valinnut tällä kertaa ihan vaan hotellin enkä asuntoa tai hostellia. Asumus sijaitsi Nevsky Prospektilla ihan Moskova-hotellin lähellä, jossa minulla oli sovittu tapaaminen illalla. Loistava ja edullinen löytö, nimeltänsä Blues.
Hotelli oli niin mukava ja huone lämmin, että otin päiväunet. Soittelin sitten muutamia paikallispuheluita ympäri Venäjää ja lähdin illalla tapaamiseen viereiseen Moskova-hotelliin. Oli oikein lystiä ja ratkiriemukasta juttuseuraa. Tuntui hyvälle kun olla hyväksyvässä seurassa. Baari oli yläkerran Pivorama. Join hilpeänä monta lasillista hyvää krimiläistä viiniä niin, että jouduin oikein valikoimaan kävelysuuntaani takaisin omaan Blues-hotelliini.
Pietarin Suomen asemalle ja Allegro-junaan
Siitä uupuneena en sitten aamulla halunnutkaan käydä enää missään vaan lähdin kohti Suomen rautatieasemaa. Olin kuitenkin niin reippaassa mielentilassa, että kävelin pitkin aamuista Nevsky Prospektia Moskovan asemalle. Jatkoin vasta sieltä metrolla, vaikka olisin voinut laskeutua metroon jo hotellin vierestäkin.
Aseman lähellä olin vastoin normaaleja tapojani niin aikaisin, että kävin leikkauttamassa hiukseni lähistön sisäpihan pienessä kampaamossa. Kampaaja oli tosi ystävällinen, mutta täytyy sanoa että tulos oli omituisin kerrosleikkaus mitä koko elämäni aikana olen kokenut. Ja olen sentään leikkauttanut hiuksiani Pietarin ja Moskovan lisäksi Kobuletissa ja Novosibirskissa asti. No kasvavathan ne onneksi koko ajan.
Allegrojuna oli pitkä tuplaversio, koska oli juhlallinen uudenvuodenaatto. Se oli tietysti täynnä iloisia venäläisiä matkalla vuoden tärkeimpään juhlintaan. Tunnelma oli hauskasti sen mukainen. Ja sitä tunnelmaahan minäkin olin lähtenyt hakemaan, vaikka radan toisesta päästä kuin muut junan matkustajat:)
Jarmeli matkustaa 
1 vastaus artikkeliin “Melkein uusi vuosi Pietarissa”