Altai, Blogi, Jekaterinburg, Novosibirsk, Venäjä

Altai-vuoristossa aktiivireissulla Novosibirsk – Altai – Katun – Ust-muni

Altai-vuoristo

Kerroin ratsastuskierroksen isännille että olin ollut viimeksi hevosen selässä neljätoistavuotiaana ja todennut silloin että ratsastus ei ole minun juttuni. Ei se mitään, sanoivat virkeät isäntäni, olet hyvässä asemassa koska suurin osa porukasta ei ole koskaan ollut ratsastamassa hevosella. Me kyllä koulutamme, lupasi Sergei.

Mietin kuinkahan sinne pääsisin, mystiseen Altai-vuoristoon. Maata pitkin junalla menoon näytti kuluvan neljä päivää, joka oli tällä kertaa liikaa, joten lähdin tavallisinta lempireittiäni Venäjälle, Pietarin kautta yöjunalla kolmosluokan avovaunussa Moskovaan ja sieltä eteenpäin ensin lentäen S7lla eli Siberian Airlinesilla Jekaterinburgiin, jossa minulla oli asioita. Majoituin keväisen kauniin Jekaterinburgin keskustassa puoli-ilmaiseen Art Hotel Miloon ja olin hämmästynyt kun kympin hintaan sain myös kelpo aamiaisen.

Kiertelin kaupungilla hajamielisesti ja lähtiessäni lentokentälle puhelias kuljettajani halusi kiertää näyttäen vielä keskustan nähtävyyksiä. Niitä tulisin katsomaan myöhemmin, nyt olin punnertamassa matkaa valtavalla Venäjällä kohti Mongolian ja Kazakstanin nurkassa sijaitsevaa vuoristoa, josta olin kuullut niin paljon ylistävää.

Kartta Altai
Altai-vuoriston sijainti

Novosibirskistä yöbussilla Altaille

Jatkolento oli Novosibirskiin, jossa oli tapaaminen Altaille lähtevän venäläisryhmän kanssa. Kontakti oli löytynyt Moskovan matkamessuilta. Edessä oli 450 kilometrin matka parhaat päivänsä nähneellä viihtyisällä yöbussilla. Sain vieruskaverikseni Tsheljabinskista kotoisin olevan Koljan, joka teki matkan mukavammaksi.

Yöllä meitä heräteltiin lyhyelle tauolle Grani Altaissa ja Srostkin kylässä ja perillä jossain päin Altailla olimme aikaisin aamulla. Söimme runsaan aamiaisen leirikeskuksen pikku ravintolassa ja jakaannuimme telttoihin. Alueella oli myös hyvätasoinen mökkikylä, mutta en ollut nukkunut teltassa sitten nuoruusvuosien, joten oli huvittavaa kokeilla sitä pitkästä aikaa. Sain kaveriksi Svetan ja Irinan.

Altai Katun-joki
Telttani Kamlakissa

Jeeppisafari kallioluolille

Majoitushässäkän jälkeen järjestäydyimme ohjelmavuoroihin ja osuin Artjomin jeeppiin, joka lähtisi safarille vuoristoon Kamyshlinskien luolille. En ollut järin innoissani, kun ensimmäisten tuntien aikana lähinnä miehillä oli hauskaa, koska jeepit jumittuivat vähän väliä mutaan ja niitä he sitten tärkeinä hinailivat pois pinteestä. Ymmärsin jotenkin että se oli muka osa hauskaa ohjelmaa ja ihmettelin mutareittejä muiden mukana.

Saavuttuamme kallioluolille en ollut juuri helpottuneempi, koska kävi ilmi että pimeiden luolien sisäänmenoaukkko oli niin matala, että sinne piti kontata tai oikeastaan ryömiä. Märässä mudassa. No olihan meillä isäntien puolesta siniset suojahaalarit ja ensimmäisessä luolassa olikin oikeastaan ihan kaunista. En kuitenkaan jatkanut innostuneiden nuorten miesten perään pidemmälle luoliin vaan palasin takaisin ulos valoisaan ja keskityin avustamaan luolasta palaavia safarikumppaneita satuttamasta päätään suuaukolla.

Koko venäläinen iloinen bussiryhmämme oli ylipäätään enimmäkseen pari-kolmekymppisiä venäläisnuorukaisia, jonka tulin tuntemaan hyvin seuraavien päivien aikana. Lähinnä sillä tavalla että he olivat fyysisesti aivan eri vireystasolla kuin minä nuoruuteni ohittanut seikkailija. Silti kaikki ohjelma oli ihan sopivaa kenelle tahansa.

Puolipilvinen päivä olisi muuten ollut mukava retkeilyyn, mutta pikku hiljaa alkava tihuttava sade teki kokemuksista koleahkot ja hyvistä varusteista huolimatta kosteus vilutti hytisyttävästi. Oli toukokuu ja vasta matkailusesongin alku. Seuraavat päivät olivat kyllä aurinkoisia ja lämpimiä joten kontrastia riitti.

Ruokailut olivat kolme kertaa päivässä runsaita keittoja ja lihapatoja. Ruoka maittikin ihmeen kovasti, varmaan raikkaan vuoristoilman ja moninaisten ulkopuuhien ansiosta. Teetä sai käydä juomassa ja rinkeleitä syömässä milloin vain huvitti, jos päivien normaaliateriat olisivat tuntuneet vajailta.

Yö teltassa oli pirun kylmä. Oli vähän oma vikani, että en kuuman iltasaunan päälle pukenut kaikkia vaatteitani ylle, ja unissani pimeässä en tullut askarrelleeksi ylleni lisää vaatekerroksia. Makuupussissa oli kohtuullisen lämmintä, mutta nenänpää joka jäi ulkopuolelle oli ihan kummallisen kohmeessa.

Altai-vuoristo
Maisema Katun-joelta Altai-vuoristoon

Ratsastus Altai-vuoriston rinteillä

Seuraavan aurinkoisen päivän ohjelmassa oli ratsastus Altai-vuorilla Tsherlinskin harjanteella. Kerroin ratsastuskierroksen isännille että olin ollut viimeksi hevosen selässä neljätoistavuotiaana ja todennut silloin että ratsastus ei ole minun juttuni. Ei se mitään, sanoivat virkeät isäntäni, olet hyvässä asemassa koska suurin osa porukasta ei ole koskaan ollut ratsastamassa hevosella. Me kyllä koulutamme, lupasi Sergei.

Ratsastustila Altailla
Ratsastustilan hevoset odottamassa retkeä

Ajoimme jeepeillä kauniissa maisemassa sijaitsevalle ratsutilalle muutaman kilometrin päähän. Perillä tuiman mongolin näköinen isäntä määräsi meidät puolikaareen ja sanoi jakavansa hevoset sopivalla tavalla. Hevonen kerrallaan talutettiin aina esiin, isäntä katsoi ryhmän jäseniä arvioivasti ja valitsi kullekin hevoselle sopivan ratsastajan. Jostain syystä hän valitsi minut jo toisena ja antoi ratsukseni reippaan Pontikin. Pontikilla oli niinsanotusti luonnetta.

Ratsastusretki Altailla
Pirteän Pontikin niskavillat

Pontik halusi väsymättä mennä niinkuin itse halusi. Opettaja neuvoi että minun piti ohjata sitä tiukasti ja näyttää Pontikille kuka on pomo. Todellakin helpommin häneltä sanottu kuin minulta tehty. Seuraavan kolmen tunnin aikana Pontik halusi juoksennella pirteänä keskimäärin parin minuutin välein. Ratsastimme lähes koko ajan ylös tai alas rinnettä ja Pontik halusi syödä ruohoa. Opettaja huuteli perään että älä anna syödä, koska se haluaa aina syödä koko ajan. Nostelin sitten suitsilla Pontikin päätä ylös ja se pärskähteli tyytymättömänä mutta ihme kyllä totteli minua. Ja yritti taas tovin päästä uudelleen.

Ratsastusretki Altailla
Välillä pysähdeltiin maisemille

Maisemat olivat hengästyttävän kauniita, mutta suurin hengästyttävä keskittymiseni meni hengästyttävään kontaktiin omapäisen Pontikin kanssa. Olin ihan uuvuksissa kolmen tunnin vuoriretken jälkeen, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen kaikki olikin ihan mahtavaa ja haluaisin vielä uudelleen Pontikin selkään. Ainakin viiden minuutin loppuosalla kierroksesta sujui yhteistyömme itse asiassa oikein hyvin.

Ratsastusretki Altailla
Ratsastusretki Altailla
Selfie ennen kaikkea
Ratsastus Altailla
Sinivuokkoja Altailla
Sinivuokkojen aika
Ratsastusretki Altailla
Buhanka Altailla
Ratsutilan Buhanka

Ratsastusretken jälkeen oli taas illalla vuorossa venäläinen sauna. Menin tänään toiseen saunoista, siihen jossa oli pieni uima-allas. Samalla toivoin että moskovalainen Nadja, joka oli hallinnut eilisillan saunaa tehden heilutellen ja vettä pirskotellen mummonsa saunataikoja, olisi mennyt siihen toiseen. Hän oli pirskotellut ja viuhtonut vihdan kanssa ja määräili ihmisten istumapaikkoja niin, että porukat vähitellen kävivät vilvoittelemassa aina kun Nadja ryhtyi uudelle taikomiskierrokselle. Sanominen ei auttanut koska Nadja oli vakuuttunut keinojensa saunomista elähdyttävästä vaikutuksesta. Pojatkin väistivät verannalle.

Leirinuotiolla

Saunan jälkeen oli iltanuotio, jossa isännät tekivät glögiä omalla reseptillä. Siihen kuului omenia, appelsiineja, viikunoita, punaviiniä ja tietysti pataan lisättiin viimeistelyksi pullo vodkaa. Hyvää oli altailainen juoma sekä kitarointi venäläisten laulujen ja mukavien ihmisten kanssa oli ihastuttava iltahetki.

Teltassa ei enää ollut kylmä, osittain lämmenneen ja kuivuneen sään, osittain altailaisen glögin ja osittain sen vuoksi, että puin huolellisesti päälleni joka ikisen mukanani olevan vaatekappaleen.

Telttailemassa Altailla Katun-joella
Telttaillen sai kunnolla happea
Altai Katun-joki

Koskenlaskua Katun-joella

Olin aivan poikki kahden päivän yltiöliikunnallisista ohjelmista, mutta kolmantena päivänä oli jäljellä sokerina pohjalla vieläkin liikunnallisemmalta kuulostava koskenlasku Katun-joella. Kuulemma oli kuusi erilaista tasoa tehdä reitti ja arvioin helpoimman ykkösen olevan minulle sopivin suoritustaso. Mutta koska ryhmässä oli enimmäkseen nuoria miehiä, valittiin epädemokraattisesti reitiksi nelostaso. Olimme Natashan kanssa puhjeta silkasta epätoivosta.

Ajoimme Katun-joen rannalle lähtöpaikalle Ust-Muniin ja pukeuduimme koskenlaskijan varusteisiimme, jotka olivat tosi hyvät märkäpuvut ja -sukat ja kypärät. Lähdimme Ala-Katunia ja kumivenesaattueemme lipui ohi Seminskien kalliorannan Kamyshinskien vesiputouksille uimaan. Hauska oli kaahotushetki kirkkaassa auringonpaisteessa kylmän lähdeveden suihkutessa niskaan. Jatkoimme kumiveneillämme pitkin Katunia ja nousimme ylös joesta ja purimme päältämme pois märkävarusteemme Baganropin kylässä.

Altai Katun-joki
Koskenlaskun lähtöpaikka Altailla
Koskenlaskun lähtöpaikka

Kokemus oli aivan ihana, siitäkin huolimatta että isännät pelottelivat ja kouluttivat toimimaan tomerasti tilanteessa kumiveneen kääntyessä ympäri. Melkein halusin jäädä rannalle siinä koulutusvaiheen kauhistuttamana, mutta luojan kiitos en tehnyt sitä. Vaikea kuvata miten ihanaa on laskea alas vuoristojokea henkeäsalpaavien maisemien sylissä. Tuntee itsensä aika pieneksi. Itkinkin salaa veneen reunalla osin väsymyksestä ja liikutuksesta. Ajattelin että päästyäni yksin erottuani ryhmästä itkisin oikein kunnolla.

Harmi etten saanut oikein otettua kauniita kuvia laskiessani Katun-jokea. Jätimme kännykät bussiin koska ohjaajat olivat vakuuttaneet meidän menevän kumiveneellä ympäri, mitä ei kuitenkaan tapahtunut yhdellekään joukkueelle. Muutaman kuvan nappasin viihtyisästä leirikeskuksestamme Kamlakissa vielä lähtiessämme takaisin päin yöbussilla Novosibirskiin.

Mökkikylä Altailla
Naapuritontin mökkejä
Mökkikylä Altailla
Lähdössä luontoretkeltä
Bussimme Altailla
Luotettava kuljetuksemme Novosibirskiin

Takaisin Novosibirskiin

Yöbussimatka oli taas mukava Koljan vieressä, mutta ensi kerralla kyllä tulisin junalla tai lentäisin lähemmäs Gorno-Altaiskiin tai Barnauliin. Erottuani ryhmästä en sitten kuitenkaan itkenyt vaan vietin kivan päivän Novoribirskissä. Ilma oli taas kylmä, mutta niin kai täälläpäin kuuluu ollakin.

Novosibirskissa minulla oli hyvin aikaa koska Air Jakutia ilmoitti olevansa kuusi tuntia myöhässä. Kävin leikkauttamassa hiukseni ja ostamassa keskustavaratalossa villatakin sekä syömässä barnaulilaisen Sergein kanssa. Hän tuli vaan kysymättä istumaan pöytääni pikkuravintolassa ja oli tipahtaa tuolilta huomattuaan osuneensa suomalaiseen seuraan. Kertoi tietysti elämäntilanteestaan keikkatöissä ja vannotti tulemaan kotikaupunkiinsa käymään seuraavalla kerralla. Joimme novosibirskiläistä olutta ja ihmettelimme yhteisen hetkemme aikana maailman menoa.

Lentokentällä jouduin uudestaan syömään koska Air Jakutia halusi tarjota illallisen muuttuneen aikataulun vuoksi. Paikka lentokentällä oli ikäänkuin henkilöstön ruokala lentokenttärakennuksen vieressä, oikein hyvää oli ja sai valita vitriinistä ihan mitä vaan halusi.

Ennen koneeseen menoa jouduin vielä hämmentävään kohtaamiseen, kun matkallani portille pieni venäläismummo kysyi mistä lähtee lento Minskiin. Etsin hänelle tietoja taululta, mutta en nähnyt tauluilla Novosibirsk-Minsk lentoa. Kysyin voisiko mummo näyttää minulle lippuaan ja se oli Magadan-Novosibirsk-Pietari. Yli 90-vuotiasta äitiäni muistuttava mummo oli yksinään tulossa Kamtshatkan niemimaan vastarannalta ja hänen sukulaisensa odottaisivat kuulemma Minskissä. Yritin selittää, että lippu on vain Pietariin asti ja sieltä varmasti löytyisi jatkolento eteenpäin Minskiin. Ihmettelin vähän ettei selvästi sekavalla mummolla ollut ketään saattajaa, mutta auttelin häntä portille ja koneeseen, jossa hän hävisi paikalleen koneen toiseen päähän.

Perillä Pietarissa jouduin yöpymään ja luopumaan minua odottaneesta minibussikyydistä ja pääsin tutun luo yökylään. Huomaan puhelimestani naputelleeni itselleni junalipun aamun Allegroon.

Lue myös: Kierros Kirgisiassa ja Tadzhikistanissa Bishkek – Al Archa – Dushanbe – Khisor

Lähde Lähialuematkojen reissulle Altai-vuoristoon

1 vastaus artikkeliin “Altai-vuoristossa aktiivireissulla Novosibirsk – Altai – Katun – Ust-muni”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s