Blogi, Jekaterinburg, Junamatkat, Kazan, Tatarstan, Ural, Venäjä

Junalla Uralilta Tatarstaniin osa I

Oli tarkoitus käydä kauempanakin Euroopan ja Aasian rajan eli Uralvuoriston takana, mutta ylitettiin tässäkin muutama aikavyöhyke. Finnair olisi lentänyt suoraan sekä Kazaniin että Jekaterinburgiin, jonne kuitenkin katsoin menomatkaksi hauskemman reitin Pietarin kautta kaksi yötä junassa ja puoli päivää Kirovissa. Toinen juttu sitten oli, että Pietarissa menikin aikaa ja tuli kiire, joten tein menomatkan Ural Airlinesilla, joka on Aeroflotin ja S7n lisäksi lempilentoyhtiöitäni Venäjällä.

Lohdutin itseäni Pulkovon kentällä menetetystä junamatkasta Abrau-Djurson laatukuoharilla ja smetanasyrnikeillä. Aamulla perillä Jekaterinburgissa nautin hyvin haudutettua ohrapuuroa hunajalla ja voisilmällä sekä kotitekoista sitruunalimonadia. Ajattelin tehdä pienen kävelykierroksen miljoonakaupungin keskustassa ennen majoittumista Arthotel Miloon.

Lähdin kävelemään rautatieasemalta, jonne olin ajanut lentokenttäbussilla. Sää oli kirkas ja kaunis, mutta niin raikas, että päädyin ostamaan uudet sormikkaat käsieni suojaksi. Tein mielestäni hyvät kaupat, 80 melkein aitoa rubiinia koristeena ja hinta vain 300 ruplaa eli noin neljä euroa.

Käsinekauppojen jälkeen päädyin Dinamon metroasemalle, josta ajoin asemanvälin verran keskustaan päin Ploshsad 1905n asemalle. Metromatka maksoi alle puolet Moskovan vastaavasta hinnasta eli peräti 28 ruplaa (40 senttiä).

Keskustan sydämessä on kaupunkilaisten olohuoneeksi kutsuttu Plotinkan eli padon puistomainen ympäristö. Tänne saavutaan kuulemma käveleskentelemään ja viettämään aikaa erilaisiin tapahtumiin ja piipahtelemaan näyttelyihin ja museoihin.

Istuskelin rannalla auringon paistaessa kirkkaasti ja katselin remonttihupun alla olevaa kuuluisaa paikallista Sevastianovin taloa padon toisella puolella. Päätin mennä viereiseen taidemuseoon (Yekaterinburg Museum of Fine Arts) kierrokselle. Museon edessä rakastunut hääpari pienokaisensa kanssa kuvautti suurta päiväänsä.

Ensin luulin, että museossa oli vain suurehko ikoninäyttely ja valtava määrä pienoispatsaita. Mutta sitten huomasin kysyä pääsyä parvelle, jossa oli kaunis jalokivinäyttely ja sitä kautta kierto varsinaisiin maalauskerroksiin, jotka miellyttivät minua suuresti. Kaikkien mahdollisten kauniiden taidesuuntausten joukosta löysin jopa muutaman Ilja Repinin maalauksen sekä myös suosikkimaalarini Aivazovskin meriteoksia.

Kävin lounaalla söpössä sadunomaisessa venäläisessä ravintolassa Podkovassa, jonka jälkeen olin valmis ruokalevolle hotelliini. Edellisen yön matkustaminen uuvutti, vaikka olinkin mielestäni nukkunut silloinkin hyvän tovin.

Ravintoloita Jekaterinburgissa on joka lähtöön. Pidän kuitenkin eniten oikeista venäläisen keittiön ruokapaikoista, joita kokeilin Podkovan lisäksi Shustovia ja Stroganov Grilliä. Kaikissa oli hinta-laatusuhde kohdallaan ja käytetty venäläisen keittiön tärkeintä maustetta eli aikaa.

Arthotel Milossa olin ollut aikaisemminkin. Se oli vaatimaton mutta siisti ja mukava pikkuhotelli kerrostalon toisessa kerroksessa. Keittiö oli hyvin varustettu ja huoneesta löytyi kylpytakki ja tossukat niinkuin paremmassakin majoitusliikkeessä.

Olin käynyt aikaisemmin kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla Euroopan ja Aasian rajanylityspaikalla, joita on itse asiassa tehty matkailijoiden iloksi useita. Niillä voi nauttia kuohuviiniä ja kasvattaa paikalle shampanjapulloista muurattua seinämää. Kuljin keskustassa ja ihmettelin miten sujuvasti oli rakennettu vanhojen koristeellisten puutalojen viereen pilvenpiirtäjiä ja muuta uutta rakennuskantaa.

Jos Jekaterinburgissa haluaa ihailla maisemia, kannattaa ajaa hissillä Vysotsky Centerin kattokerrokseen. Ajelu on maksullista, mutta maisemat ovat hienot. Ural-vuoristoa ei juuri pääse aistimaan muuten kuin mielikuvituksessaan, koska aika on rapauttanut vuoristoa täällä eteläpäässä. Junasta sitä olisi voinut nähdä enemmän, mutta sitä varten olisi ollut syytä ottaa yöjunan sijasta päiväjuna, mikä ei tällä kertaa tullut kyseeseen.

Jekaterinburgin rautatieasema oli osittain remontissa, mutta junaliikenne kulki sujuvasti ja vilkkaasti. Junasta puuttui yllättäen ravintolavaunu, mutta ilmankin pärjäsi, koska nykyään vaunupalvelijoilla on myynnissä tuotteita nuudeleista teemukeihin.

Juna lähti illalla ja saapui Kazaniin seuraavana aamupäivänä. Siitä seuraavassa jaksossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s