Junamatka Uralin ja yön yli oli sujunut hyvin ja ensimmäiset kosketukset seurallisiin tataareihin oli saatu nostalgisessa mutta siistihkössä junassa. Aamupäivällä oli aikaa seurailla Tatarstanin vaihtelevia maalaismaisemia ennen saapumista sen pääkaupunkiin Kazaniin.
Eksoottinen Kazan
Kazanissa tuntui jo kesältä Jekaterinburgin raikkaan ilman jälkeen. Olihan tässä väliä kaksi aikavyöhykettä ja kellon ympäri junamatka, mutta lämpötilan nousu tuntui ihan yllättävältä. Itämainen tunnelma Kazanissa taisi myös tuoda oman vaikutelmansa etelästä, vaikka kartalla välimatka näyttää enemmän vaakasuoralta.
Majoituin kaupungin linnoituksen eli kremlin lähelle vaatimattomaan ja mukavaan hotelli Berisoniin. Hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan. Käytävällä vilistivät ja ilakoivat lapset päiväsaikaan, mutta yö oli rauhallinen.
Kiertelin kaupungilla Baumanin kävelykadulla ja Kaban-järven rannalla ikivanhassa tataarikaupunginosassa sekä ajelin välillä Kazanin metrolla. Kaikkialla kiinnitti huomiota vauraan miljoonakaupungin siisteys ja rauhanomaisuus. Se on jotenkin ihastuttavaa, kun kyseessä on kuitenkin monien uskontojen ja erityisesti tataarien islamilaispainotteinen kulttuuri, josta uskonnosta uutiset nykyään ovat enemmän terrorismipainotteisia kuin täällä ominaisesta rinnakkaiselosta kertovia.
Olin ajatellut käydä Jelabugan kaupungissa Kazanista käsin, mutta se jäi muiden työasioiden varjoon tällä kertaa. Samoin jätin väliin muutaman kerran näkemäni kauniin Kazanin kremlin ja Kul-Sharifin korumaisen moskeijan sekä Svijazhkin söpön saarikohteen kaupungin ulkopuolella Volgalla. Ihan niin söpöä ei ole se, että Iivana Julma 1500-luvulla kyttäsi Kazania Svijazhkista käsin ja lopulta valloittikin alamaisuuteensa.
Ruokapaikkoja Kazanissa on tietysti viljalti ja niistä tietysti parhaita valintoja ovat paikalliset itämaiset keittöt ja tataariruuan tarjoajat. Esimerkkeinä molemmista voisin mainita käymäni ravintola Karshin, jossa on itämainen keittiö sekä Tugum Avylum -tataarikylän tarjoilut. Hirsinen tataarikylä on matkailukäyttöön rakennettu, mutta ihan mukava käyntipaikka koristeellisine puutaloineen. Se on eri osoitteessa kuin Kaban-järven toisella puolella oleva tataarikortteli, jossa tunnelma on alkuperäisempi tataariympäristö.
Seuraavan kerran tulisin Kazaniin ehkä lähtiessäni Ala-Volgaa pitkin jokiristeilylle syksyllä. Tai sitten Kamajoelle Permin suuntaan ensi vuonna. Nyt lähdin Kazanista Moskovan kautta yöjunalla Pietariin. Se on osoittautunut useimmiten parhaaksi ja kustannustehokkaimmaksi tavaksi palata Suomeen melkein mistäpäin Venäjää tahansa sekä myös nykyisistä naapurivaltioista eli entisistä neuvostomaista.
Matkalla junan kolmosluokassa platskartissa 54 hengen yhteismakuutilassa seurailin salaa huvittuneena, miten opiskelijaikäiset tytöt pukeutuessaan suojasivat toisiaan huolellisesti lakanalla. Sen jälkeen he tepastelivat vaunun käytävillä shortseissa, joissa suurempi osa pepusta oli paljaana kuin piilossa. Kukin tyylillään.
Jarmeli matkustaa 