Blogi, Karjala, Petroskoi

Junalla Petroskoihin kulttuurimatkalle

Tarkoitus oli ollut alunperin mennä suoraan bussilla, mutta porukka väheni sen verran, että matka tehtiin junilla edestakaisin Helsinki-Pietari-Petroskoi ja oltiin paluumatkalla yö Pietarissa. Monenlaista kulttuuri- ja muutakin hauskaa ohjelmaa saatiin mahtumaan viiteen päivään

Alkumatka Pietariin Suomen asemalle tapahtui Allegro-junalla ja sieltä jatkettiin Laatokan rautatieasemalta Petroskoihin uudehkolla Lastotshka (Pääskynen) -junalla. Matka kesti viisi tuntia ja juna pysähtyi lyhyesti Volhovissa, Lotinapellossa ja Syvärissä. Kärrykahvila kierteli useaan kertaan ja paikallista nuorisoa oli käynyt tanssifestivaaleilla esiintymässä ja pitivät hyvin elämää yllä käytävillä.

Perillä Petroskoissa olimme myöhään illalla. Asetuin kelpo hostelliin Harlandiin, jossa oli tosi siistiä ja uutta. Olisin ollut siellä useammankin yön, mutta en ollut huomannut varata pidemmälle, joten siirryin toiseen kelpo majapaikkaan nimeltä Hostel for You.

Oikeasti olen kirjoittanut tätä jaksoa monta kuukautta ja jumittaa jonossa kirjoitettavaksi monta kivaa matkaa. Mitähän tässä tapahtuu, tai on ehkä kyseessä vain normaali tasausvaihe viidenkymmenen blogiartikkelin jälkeen:)

Laitan tähän muutaman metsäisen kauniin kuvan Kivatshin vesiputouksilta, niin pääsen varmaan liikkeelle..

Luontoretkipäivään kuului myös käynti joenrannan kalanviljelylaitoksella, Hirvaksen läheisellä muinaistulivuorikraaterilla, maaseutuajelua pikkukaupunki Kontupohjan kautta sekä käynti Martshialnyn kylpylän mineraalilähteillä. Oli kyllä todella rautaista vettä, juomapulloni rusehti vielä viikkoja matkan jälkeen.

Tännekin oli ehtinyt Mato Matala..

Petroskoi on jotenkin minunoloiseni kaupunki, jossa voisin hyvin ajatella asuvani. Kuitenkin meni pitkät kolmekymmentä vuotta Venäjänmatkailua ennen kuin kävin siellä edes ensimmäisen kerran. Kuinkahan paljon muita kuvankauniita ja vaikuttavia paikkoja suuren Neuvostomaan alueelta löydän vielä joihin kovasti ihastun..

Synnytyslaitoksen edustalta

Ikuista tulta

Tulee muuten 22.4.2020 Vladimir Iljitshin syntymästä 150 vuotta. Kyllä varmasti hän olisi käännähtänyt siellä mausoleumissaan salassa monta kertaa jos olisi pystynyt tajuamaan mitä kaikkea sitä on tullutkaan maailmaan käynnistetyksi..

Petroskoissa Äänisen rannalla pysähtyvät myös monet venäläiset jokiristeilijät joko ennen tai jälkeen käyntiään Kizhin luonnonkauniilla hopeapaanukirkkosaarella.

Kävimme Karjalan tasavallan kansallisessa museossa. Museo on hieno ja mielenkiintoinen, mutta eniten minua sytyttivät huoneet joissa käsiteltiin Äänislinnan ajan keskitysleirejä, koska isäni oli siellä sodan aikana leiri numero viitosella vartijana.

Matkan paras ruokailu löytyi yön pikkutunneilla majapaikkaani palatessani. Aivan taivaallisen mureaa possua sinapinsukuisella kastikkeella ja karpalohillolla sekä hitaasti haudutettua perunapaistosta. Ei niin etteikö joka ikisessä matkan ruokapaikassa olisi ollut maukasta ruokaa.

Hän vahti kadulla että sain turvallisesti hoiperreltua himaan vatsa ja pää täynnä päivien tapahtumia.

Kävimme Kantele-yhtyeen kertakaikkisen viehättävässä ja korkeatasoisessa konsertissa. Olen nähnyt sen monta kertaa ja olen joka kerta täydellisen ihastunut. Kulttuurimatkalla kun olimme, kävimme myös aivan loistavassa suomenkielisessä teatteriesityksessä. Muutamalla näyttelijällä toteutettu esitys hetkessä kertoi koko ihmiselämän kirjon ja rakkauden tuskan ja täyttymyksen huumoria ja syvällisyyttä unohtamatta.

Paluumatkan teimme taas Lastotshka-junalla Pietariin ja sitä kautta Allegrolla Helsinkiin. Yövyimme Pietarissa mutta se onkin jo ihan toinen juttu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s