Se ajatus lähteä junareissuun Karjalankannakselle ja Karjalan tasavallan puolellekin oli kaverin, joka ei ollut käynyt aikoihin valtavalla Venäjällä. Hän halusi nähdä vähän Karjalan historiallisia paikkoja sekä ehkä vanhaa hyvää neukkumeininkiäkin.
Itse olin suhannut siellä sun täällä paljonkin ja tuntui ihan mukavalle lähteä muutaman päivän lähimatkalle pitkästä aikaa yhdessä. Menisimme ensin junalla Viipuriin, sieltä käsin katsoisimme Johannesta ja Koivistoa sekä Viipurista tekisimme Lastotshka-junamatkan (=junatyypin nimi, tarkoittaa pääskystä) Sortavalaan.
Allegro-junalla Viipuriin
Logistisesti majoituimme kesäisessä Viipurissa hotelli Drushbaan, koska sinne oli rautatieasemalta mitättömän lyhyt matka. Toisaalta halusin myös kaverin näkevän pitkästä aikaa 1982 rakennetun nostalgisen neuvostoaikana rakennetun hotellin, jonka avaamisen jälkeen hän oli jonkin aikaa vastannut kuumeisesti koko paikan myynnistä suomalaisille asiakkaille.
Kävelimme Viipurissa parinsadan metrin hotellille niinkuin aina ennenkin olimme tehneet. Vastaanotto oli ystävällinen ja hotelli huoneineen paremmassa kunnossa kuin olimme odottaneet.
Lähdimme ympäristöön leppoisalle kävelylle syömään ja ehkä vähän juomaankin. Tarkoituksemme oli ajella sen jälkeen paikallisella taksilla runsaan 25 kilometrin matka Suomenlahden rantaa pitkin etelään Johannekseen.
Pysähdyimme ensin hotellin naapurikorttelissa kutsuvaan Pogrebok-kellariravintolaan. Ehdin syödä kuumat makkarat ja melkein oluenkin ennen kuin muistin että nykyään maukkaat ruuat dokumentoidaan kuvaamalla. Tuhdin ruokailun jälkeen jatkoimme takaisin asemalle etsimään sopivaa taksia.
Taksilla kohteena Johannes ja Koivisto
Mutkainen taksimatka meni nopeasti ja kesäisen kaunista oli ajella kierrellen Viipurin ympäristössä. Aurinkoinen kesäpäivä sujui hyvin mukavan kuljettajan kanssa, jonka löysimme tilaamalla taksipalvelusta, jonka numeron otin yhden odottelevan taksiauton kyljestä.
Mukavia ne olisivat olleet asemallakin odottelevat aktiiviset kuljettajat, mutta aina ei jaksa tingata maksettavan hinnan kanssa. Tilatussa taksipalveluissa hinta on jo sopivan alhaalla lähtiessä.
Johanneksessa oli hiljaista, mutta löytyivät paikkakunnalta omat historialliset maanmerkkinsä muistamisvuotta myöten. Jos ymmärsin oikein mitä minulle ystävällisesti kerrottiin, vuonna 1617 luterilainen usko tuli Johannekseen. En kyllä käsittänyt miksi allaolevissa laatoissa luki ”Pentin sukupolvet” ja suomalaisnimiä, mutta varmaan se joskus selviää.
Koiviston eli Primorskin kauniilla uimarannalla Suomenlahden rannalla oli hienoa hiekkaa, lasten uimiseen ja eväitten syömiseen keskittyvää toimintaa sekä auringonpaistetta sopivasti. Tänne täytyy tulla joskus paremmalla ajalla.
Koiviston komea graniittikirkko oli entisenä neuvostoaikana käytössä hevostallina ja elokuvateatterina ja vaikka missä tarkoituksessa, nykyään pyhäkkö on ihan tavallisessa jumalanpalvelustoiminnassa. Kaikki kirkon omaisuus kelloja ja kattokruunuja myöten evakuoitiin Suomen rajan tälle puolelle.
Koivistolla on satamia, rahti- ja tämä yleissatama, josta tässä keskellä seisovalla laivalla voisi purjehtia vaikka merelle kohteenaan Suursaari. Muutama rajavyöhykelupa pitää nykyään tietty hankkia etukäteen viranomaisilta.
Paluumatkalla meni tovi kun väistettiin rahtijunaa. Ei ehditty enää Viipurin linnaan. Sen jälkeen olikin jo mukava kotiutua illaksi karjalaisten kaupunkiin Viipuriin hotelliin. Sen viihtyisässä baarissa mikot kommunikoivat kärsivällisesti väkijuomista voipuneiden maanmiestemme kanssa.
Mistään perinteisestä Viipurin pamauksesta eli tässä kohtaa vodkaturismista ei voi nykyään enää puhua, melko rauhallista rentoutumista meikäläiset matkamiehet karjalaisten kaupungissa Viipurissa harjoittavat. Ja paikalliset venäläiset ottavat ilolla sekä tyytyväisyydellä vastaan veljeskansan edustajat, joiksi he meitä usein kutsuvat. Meillä yleensä vastaavaa asiaa kuvataan vähän toisin.
Junalla Viipurista Sortavalaan
Seuraavaksi päiväksi olimme asemoineet päivän mittaisen junamatkan Sortavalaan. Heti alkuun pitää sanoa, että päiväseltään käynti Sortavalassa tuntui jäävän tosi lyhyeksi, vaikka Venäjän rautatieyhtiöiden juna-aikataulujen puitteissa se mahdollinen onkin.
Olimme Sortavalassa vajaan kolmen tunnin pikajunamatkan jälkeen aamupäivällä puoli yhdentoista paikkeilla ja lähdimme illalla kuuden jälkeen takaisin Viipuriin. Mutta ensi kerralla menemme siis mukavammin ja yövymme jossain majapaikassa perillä Sortavalassa.
Aamuisella junamatkalla pysähdyttäessä Kannaksen puolella Antreassa ei tällä kertaa katsottu muuta kuin asema. Tai oikeastaan siisti rautatiepysäkki.
Jaakkimaan tutustuminen jäi samalle minimitasolle, tännekin olisi voinut hyvin jäädä joksikin aikaa palloilemaan ja tutustumaan lähihistoriaan ja paikkakuntaan.
Junassa nautimme vaunuemäntien ahkerasta tarjoilusta ja katselimme kanssamatkustajien seurustelevaa touhuilua. Yritin kuvata vaunussa tohisevia kansallispukuisia rouvia, mutta eihän siitä tullut mitään kun kaikkosivat niin pitkälle käytävälle naapurivaunuun.
Sortavalassa oli tällainen ekologinen ”höyry”juna juuri lähdössä luontoretkelle Ruskealaan marmorilouhokselle. Matka olisi kestänyt suunnilleen tunnin. Kivan näköinen oli retrojuna lähempää pitsiverhoineen ja komeine henkilökunnan univormuineen.
Paikallisen taksin saanti asemalta keskustaan oli sitten oma juttunsa. Ihmettelimme pienen aseman ympäristöä hetken ja jonottelimme Lastotshkan paluulippuja ja sitten olivatkin jo kaikki paikalliset kulkuneuvot kaikonneet pikkuiselta parkkipaikalta.
Saimme hyviä neuvoja ja numeroita mistä tilata päivystävää autoa, mutta niitä ei vapaana ihan heti löytynytkään. Pääsimme kuitenkin melko pian paikallisen selittäjän, niinkuin kaikki puheliaat taksikuskit yleensä ovat, kanssa keskustaan hotelli Kauniille, jonka luona lahden toisella puolella pilkottavat Sortavalan seminaarin entiset rakennukset.
Välipalahetki osui vilkkaan venerannan baariin, jossa oli tarjolla maukkaita ja kuumia karjalanpiirakoita sekä abhasialaista punaviiniä. Kuvasin salaa paikallisia kirkonisiä tahi munkkeja, jotka varmaankin olivat tulossa tai menossa lähilaiturin kautta Valamon luostarisaarelle, joka sijaitsee tästä kohtaa noin tunnin kantosiipialusmatkan päässä.
Tauon jälkeen olimme valmiita pienelle kaupunkikävelylle. Hotelli Seurahuoneen vieressä heti alussa puistossa tuli vastaan runonlaulajan patsas ja muistoja keränneen Elias Lönnrotin muistolaatta.
Tarkoitus oli lähteä kävelemään pitkin pitkää Karjalankatua, mutta juutuimme heti alkuun lähistön kalastuskauppaan ja inspiroiduimme suunnittelemaan Suomesta kalastusmatkaa kavereillemme kaupan nuoren isännän kanssa. Paljon tuli hauskoja ajatuksia, mutta matka on vielä edelleen toteuttamatta.
Sortavalan vanha punainen paloasema pääsi kaupungista otettujen kuvien joukkoon. Tykkään kovasti tornin värityksestä.
Samoin kuvattiin ortodoksikirkon torni. Taivaan pilvet ohjasivat välillä etsimään jo seuraavaa välipalapaikkaa.
Sopivasti löytyi georgialainen salaatti pähkinöineen georgialaisesta Kinza-ravintolasta. Sen jälkeen jaksoi hyvin jatkaa hotelli Sortavalan vieressä elävälle pienelle paikallistorille sekä suuren isänmaallisen sodan muistomerkille.
Päivä meni yhtä aikaa leppoisasti ja nopeasti. Paluumatkalla juna-asemalle kierrätimme taksin vielä Sortavalan lyseon rakennusten kautta. Kaveri kävi koulunsa Seinäjoelle myöhemmin siirtyneessä oppilaitoksessa.
Olimme taas Sortavalan pienellä rautatieasemalla. Junaan pääsy oli tällä kertaa taas suorastaan hieman työlästä. Ystävällinen lipunmyyjä Sortavalan asemakassalla oli syöttänyt lipputietoihin passinumeron sijasta viisuminumeron. Sitä sitten ihmeteltiin ja korjattiin oikein ajan kanssa.
Olen varma että jos olisimme tulleet viime hetkellä liepeet liehuen asemalle, moiseen prosessiin ei olisi edes ryhdytty vaan olisi päästetty junaan saman tien. Ystävällisiä kyllä olivat, mutta luulen että ensikertalainen olisi voinut tästä parveilusta ja paapattamisesta säikähtää. Itse junamatka sujuikin sitten mukavasti maisemia tarkkaillen.
Viipurissa Allegro sattui olemaan pysähdystauolla paikallaan asemanviereisellä raiteella kun tulimme perille iltaiselle asemalle. Siitä se lähti hitaasti liikkeelle, mutta saapuisi jo tunnin päästä perille pääteasemalleen Pietariin.
Kuvasin viimeisenä iltana vielä Viipurin linnaa kesäyössä Salakkalahden rannalla. Ei vielä tänäänkään ehditty sinne. Eikä ehdittäisi huomennakaan, mutta ensi kerralla mennään.
Matkani jatkui seuraavana päivänä edullisimmalla ja hitaimmalla paikallisjunalla Pietariin ja sieltä eteenpäin, mutta se onkin jo toinen juttu. Kaveri matkusti supernopealla Allegrolla kaksi ja puoli tuntia Viipurista Helsinkiin.
Lue myös: Lähimatkailua maata pitkin Laatokan ympäri osa 2, Sortavala – Aunus
Jarmeli matkustaa 
2 vastausta artikkeliin “Junalla lähialueelle Viipurin ympäristöön ja Sortavalaan”