Valko-Venäjä on kiinnostava maailmankolkka tutkittavaksi, kuten kertovat jo muinaiset matkaoppaatkin. Halusin testata mystisiä maarajoja Valko-Venäjälle, silloin oli viisumivapaa jakso Minskin yleisurheilukisoihin. Normaalisti kansainvälisiä ylityspaikkoja maitse on vain yksi kolmen maan ylitysaseman kohta Valko-Venäjän, Venäjän ja Ukrainan yhtymäpisteessä. Ostin netistä kisoihin lipun, jonka piti toimia takeena viisumivapaudesta. Olisi varmaan toiminutkin jos joku olisi sitä kysynyt. Sen sijaan minua ei nukkuvissa yöjunissa edes herätetty passintarkastukseen.
Onneksi Venäjä ja Valko-Venäjä ovat sopineet molemmissa maissa pian kelpaavasta yhteisviisumista, joten tällaiset maallikon testaukset ovat pian historiaa.
Olin tullut Allegrolla pariksi yöksi Viipuriin ja jatkoin nyt jokaisen pysäkin paikallisjunalla Viipurista Pietariin, josta jatkaisin illalla yöjunalla Minskiin. Pietarissa kävin aikani kuluksi metrolla katsomassa millaisia olivat Kronshtadtin merenrannan satamalinnoitukselle Suomenlahdelle kesäisin risteilevät vesibussit. Metroasema Sportivnajalta tuli vielä mennä pitkää liukuhihnatunnelia Nevan alta että pääsee suuren Vasilisaaren puolelle risteilylaiturille.
Hienoja olivat lounasristeilijät, minulle kelpaisi kyllä kansanomaisempikin jokialus. Tämä tuntui vähän varakkaan väen huvilta. Ajattelin kuitenkin mennä seuraavalla kerralla Pietarissa käydessäni käymään laivalla Kronshtadtiin.
Pietarista Minskiin
Matkustin Minskiin tietysti junan seurallisessa kolmosluokassa eli platskartissa yläpedillä, jonka olen todennut parhaimmaksi sijainniksi venäläisissä junissa. Seurustella saa varmasti milloin haluaa ja jos haluaa olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan, voi kiivetä ylös lepäilemään mukavasti.
Valko-Venäjän pääkaupunki Minsk
Minskin rautatieasemaa vastapäätä olivat aamulla vastassa tutut koristeelliset kaksoistornit. Lähdin kävelemään siistille kesäiselle kaupungille ja etsimään stadionia, joka olikin pienen kävelymatkan päässä rautatieasemalta.
Minulla oli lippu seuraavalle kisapäivälle, mutta ostin toisen kuluvalle päivälle, koska ne eivät paljon maksaneet. Alkua odottaessani lähdin kiertelemään siistiä, kaunista ja vihreää keskustaa.
Ostin lippuluukun kiltiltä tädiltä lipun taidemuseoon ja löysin moninaisen ja laajan taidekokoelman joukosta monta suosikkiani. Tädit neuvoivat miten kiertää suurta museota niin, ettei mitään tärkeää vaan jää näkemättä.
Museon jälkeen etsin kivaa ruokapaikkaa ja osuin löytämään valitsemastani kahvilasta taivaallisia valkovenäläisiä marjapannukakkuja kermavaahdolla. Niillä oli joku kiva valkovenäläinen nimikin, mutta niin vaan on unohtunut mielestä.
Kävin myös Valko-Venäjän kansallismuseossa, missä oli kaikenlaista mielenkiintoista historiaan ja kulttuuriin liittyvää. Esimerkiksi oli paljon karttoja eri aikakausilta liittyen Valko-Venäjän historiaan, jollaisia en ollut ennen nähnyt.
Minskistä Moskovaan
Minskin rautatieasemalla lippua ostaessani minua varoitettiin ystävällisesti, että kai tiedätte että junassa voi olla passintarkastus. Se kysymys olikin ainoa valtakuntien rajanylitykseen viittaava asia tämän Valko-Venäjällä käyntini yhteydessä. Kukaan ei taaskaan tullut herättämään minua yöjunassa Moskovaan, ellei lasketa aamulla viereisen sänkyni aktiivisen nuorukaisen Dinarin pulinaa, jota niin loputtomasti kiinnosti miten suomalainen nainen yksin matkustelee maailmalla.
Juna saapui aamupäivällä Moskovaan mintunvihreälle Valko-Venäjän eli Belorusskyn rautatieasemalle, josta ajelin rauhassa metron rengaslinjaa Komsomolskajan asemalle.
Päiväjuna Pietariin
Ehdin hyvin syömään rautatieaseman lähistöllä herkullisen Olivier-salaatin ja maukkaat syrnikit smetanalla. Ostin liput tällä kertaa tavalliseen eli ei-luotipäiväjunaan Pietariin. Hyvä ja halpa kaksikerroksinen juna, jossa oli siisti suihkukin pienellä lisämaksulla.
Jarmeli matkustaa 