
Tuntuu että kierrän veistä matkakaipuun haavassa, mutta kirjoitan kuitenkin viimeisimmästä matkastani Venäjälle alkuvuodesta. Kun tahtoo ekologisesti lämpimälle ilmastovyöhykkeelle, on optimaalisin reitti mennä junalla Sotshiin Kaukasian Mustanmeren rannalle, missä eletään palmujen huojuessa paratiisinomaisessa lempeässä subtrooppisessa ympäristössä ympäri vuoden.
Lämmin meri ja auringonpaisteessa kypsyneet hedelmät tekevät ihmeitä ihmiselle ja paikalliset kubanilaiset viinit elvyttävät sielua. Mustallemerelle haluan aina palata takaisin ja ehkä vielä muutankin seudulle kunhan ennätän.

Junassa mukavasti Mustallemerelle
Kaksikerroksinen juna lähtee Pietarista illansuussa ja matka raiteilla kestää koko seuraavan päivän ja yön. Eli kaksi yötä junassa, mikä kuluu melkoisen leppoisasti Venäjän muuttuvia maisemia seuraillen.
Juna pysähtyy ennen Sotshia parikymmentä kertaa yhdestä neljäänkymmeneen minuuttiin ja pisin pysähdys on Voronezhin miljoonakaupungissa toisen päivän iltapäivällä. Siellä ehtii ihan kivasti jaloittelemaan tai käymään vaikka kaupassa ostamassa eväitä.
Muita jaloittelupituisia pysähdyksiä ovat Rjazan, Mitshurinsk, Rossosh, Lihaja, Donin Rostov, Tuapse ja Lazarevskoje. Krasnodarissa ja Gorjatshie Kljutshissa pysähdytään kolmen jälkeen yöllä.


Tarjoilut junassa ovat kyllä ihan riittävät ilman eväitäkin, asemakauppiaiden lisäksi vaunupalvelijoilla on nykyään kaikenlaista purtavaa ja juomia. Lisäksi ravintolavaunun lämpimät ruuat saa halutessaan omaan hyttiinsäkin. Mutta onhan se mukava jaloitella junassakin ja kömpiä tarjoiluosastolle istuskelemaan.


Junista löytyy usein myös suihku, ei joka vaunusta mutta parin vaunun säteellä, eikä maksa paljon mitään. Menen aina kokeilemaan pesutiloja ja aina ne ovat olleet siistit ja vettä on tullut sopivissa lämpötiloissa.

Matkan parhaita hetkiä on herätä toisen päivän aamuna muutamaa tuntia ennen saapumista Sotshiin. Ilmastovyöhyke ja maisemat ovat muuttuneet Venäjän aromaista Kaukasian vihreään vuoriseen subtropiikkiin vasemmalla, turkoosinsininen Mustameri välkehtii junan vieressä oikealla.
Viimeisten paikallispysähdysten aikana voi käydä ulkona kokeilemassa varovasti lempeän lämmintä kosteaa ilmaa, jota saa hengittää koko perilläolon ajan Sotshissa. Tuntuu ihmeelliseltä nousta lämpimään ilmaan junalaiturille aamujaloittelemaan.

Subtrooppinen Sotshi
Junan saapuu perille etelän vilkkaaseen tunnelmaan ja silmää ihmetyttävät vehreät paikalliset palmut ja muut usein kukkivat kasvit. Vaikka Sotshissa on urakalla rakennettu uutta viime vuodet, on lomakaupungin vihreä tunnelma säilynyt eläväisenä ja eloisana. Uudet pilvenpiirtäjähotellit vähän hämmästyttävät, mutta moninaiset kivat ruokailumahdollisuudet ja ostospaikat ilahduttavat neuvostoajan kokenutta.


Olen sitä mieltä, että hotelli Zhemtshuzhina eli Helmi on paras paikka ulkomaalaiselle asua Sotshissa. Uusiakin kivoja pikku- ja isoja majapaikkoja kaupungissa on viljalti joka makuun.
Helmi sijaitsee lähellä keskustaa aivan Mustanmeren rannassa, siellä on hyvät näkymät merelle, loistavat palvelut uima-altaineen, saunoineen ja klinikoineen sekä runsaasti kauppoja ja ruokapaikkoja hotellissa sekä ympäristössä erityisesti keskustan suuntaan johtavalla rantakadulla. Menen Helmeen tietysti myös sen vuoksi, että se oli niin usein asuntoni neukkuturismin aikakaudella.
Ahun-vuori ja Aguran luonnonpuisto
Jos kaipaa vaihtelua rantaseudulla kulkemiselle, voi lähteä omalle tai järjestetylle retkelle. Niin voi lähteä vaikka Aguran luonnonpuistoon vesiputouksille ja Ahun-vuorelle, josta voi ihailla hengästyttäviä vuorimaisemia jopa maailmanpyörästä käsin.
Näköalavimpain saapui vuorelle sen jälkeen kun vanhaan näköalatorniin iski salama ja torni piti sulkea. Vuorella on niin rehevä tiheä puusto, että maisemat näkyvät parhaiten yläilmoista ja tietysti kiharoilta vuoriteiltä käsin.

Aguran vesiputouksille johtava polku on viettävä ja kivinen mutta tosi kaunis. Usein vesi viimeisillä putouksilla on vähissä mutta reitti alemmille lammille näyttää paikallisen rikkaan luonnon niin läheltä kuin on mahdollista. Luontopolun jälkeen maistuu herkullinen lounas lähistöllä sijaitsevassa kaukasialaisessa ravintolassa.


Krasnaja Poljanan olympiapaikoilla
Ehdoton käyntikohde Sotshista ovat myös olympiapaikat Krasnaja Poljanassa ja Adlerin olympiapuistossa. Vuoristotiet ja junarata Krasnaja Poljanaan ovat uusia ja rakennettu olympialaisiksi 2014.
Maisemat tietenkin ovat sanoinkuvaamattoman kauniita ja suomalaiselle silmälle erityisen erikoisia. Esimerkiksi Roza Hutorista voi ajella köysiradalla korkeuksiin Kaukasukselle ja maisemat vaan edelleen paranevat. Itse hiihtokeskuskaupungit ovat uusia, mutta on todella mielenkiintoista nähdä, miten modernit keskukset on saatu aikaiseksi vuorille keskelle ei-mitään.

Olympialaisten avajaiset ja suurin osa hallilajeista pidettiin Adlerin valtavasssa Olympiapuistossa. Suureen alueeseen on kätevintä tutustua jollain kuljetusvälineellä. Kierroksen päätteeksi kannattaa suunnata avajaispaikan suurille suihkulähteille, missä soivat lähteet esittävät vaikuttavan konsertin illan pimetessä.
Hämmästyttävää on nähdä miten paljon väkeä on liikkeellä sekä hiihtokeskuskaupungeissa että olympiapuistossa. Alueilla toimivat nykyään formularadan lisäksi Venäjän parhaat urheilu- ja liikuntakoulut, joihin vanhemmat halukkaasti tuovat lapsiaan oppiin. Tämä oli suunnitelmana jo ennen olympialaisten järjestämistä.

Abhasia vaihtoehtona
Sotshista pääsee myös Abhasian puolelle, tosin kiistelty alue on Suomen ulkoministeriön suosituslistan ulkopuolella. Hidaste voi olla myös se, että monikertaviisumi tarvitaan Venäjälle paluuseen sekä Abhasian viisumi tulee noutaa pääkaupungista Suhumista. Jos nämä asiat saa hoidettua, löytyy rajan takaa uusi kaunis maailma, jossa näytetään elettävän ikuista sunnuntaipäivää.
Palmukaupunki Suhumin lisäksi kannattaa käydä maisemaretkellä Kaukasuksen kauniilla Ritsa-järvellä, Novyj Afonin tippukiviluolilla ja luostarilla sekä rantakaupungeissa Pitsundassa ja Gagrassa syömässä herkullista abhasialaista ruokaa. Aivan kuin siirtyisi ajassa taaksepäin paratiisiin.

Sotshin hintatason pelättiin nousevan olympialaisten myötä, mutta se ei pidä ihan paikkaansa. Niinkuin muuallakin Venäjällä, hinnat vaihtelevat kovasti. Jos kävelet sisään viiden tähden ketjuhotelliin, voi tietysti teekuppisi maksaa moninkertaisesti verrattuna kadunvarren pikku kahvilaan. Pari askelta sivuun voi antaa elämäsi edullisimman herkkuelämyksen.

Kun vastahakoisesti on aika lähteä paluumatkalle Sotshista, on ollut tapana syödä lähtöillallinen yhdessä merenrannan ravintoloista aaltojen loisketta kuunnellen. Sen jälkeen lähtö iltajunaan kohti Moskovaa on kyllä entistäkin haikeampi. Junamatka kuitenkin on jo tuttua viihtymistä ja Moskovassa ollaan jo seuraavana iltana perillä.

Moskovassa aikaa jää aikataulusta riippuen muutama tunti, jolloin ehtii hyvin siirtymään Kazanin rautatieasemalta Komsomolin aukion toiselle puolelle Leningradin rautatieasemalle, josta juna Helsinkiin lähtee. Perille saavutaan seuraavana päivänä puolenpäivän jälkeen.
Voi miten hienon kuuloinen reissu! Tuli tunne, että minun pitäisi päästä kokemaan tämä sama junamatka Venäjälle, kerrassaan mielenkiintoisia kohteita. Pinnaan siis talteen tulevaisuuden matkaa varten, sillä naapurimaan kohteet (ja etenkin tuo kansallispuisto) kiinnostavat kovasti. Kiitos siis ihan huipusta artikkelista! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos kauniista sanoista: ) Junalla on mukava matkustaa Venäjällä ja kauniita kansallispuistoja siellä on yli sata, joista Google näyttää listaavan vain osan https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=1d5BO_eTNxfWzo4JA6OWHpCJjgm8&msa=0&ll=63.45419171006219%2C106.78454400000004&z=3
TykkääTykkää
Minkä hintainen tuo junamatka muuten on? Tuo itse asiassa kuulostaa nimittäin varsin kivalta tavalta matkustaa. Onko matka helposti toteutettavissa myös yhdellä tai kahdella parin päivän pysähdyksellä, jolloin ehtisi tutustumaan useampaan kaupunkiin?
TykkääTykkää
Kiitos kivasta kommentista: ) Tuolla jutun tavalla toteutettuna matkan hinta on tonnin paikkeilla, mutta monia asioita voi omatoimimatkailija valita toisin. Esimerkiksi junissa matkustusluokkia on usein kolme ja erilaisia majoituspaikkoja Sotshissa ja ympäristössä pilvin pimein samoin kuin erityyppisiä kivoja ruokapaikkoja ja käyntikohteita. Junalippujen ostaminen useammalla pysähdyksellä ei merkittävästi nosta lippuosuuden hintoja. Pitenevä matka tietysti nostaa hintaa, koska syödä ja asuakin pitää: )
TykkääTykkää
Ihana reissu. Mä niin haluaisin tehdä tän. Miten pärjää englannilla? Tai miten taitavia ihmiset ovat elekielessä/päättelemään – jotkut kansakunnat ovat Taitavia, jotkut surkeita
TykkääTykkää
Tosi mielenkiintoinen juttu! Noteerasin kyllä Sotshin talviolympialaisten areenana, mutta jotenkin tämä toinen puoli matkailijan näkökulmasta jäi kyllä uutisista pois. Vaikuttaa mukavalta paikalta, eikä vähiten noiden sääolosuhteiden ja merenrantasijainnin vuoksi.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista: ) Kyllä, ystävänikin kysyi voiko sinne mennä. Voi tietysti, vastasin, hankit vain matkaliput, viisumin ja varaat majapaikan. Ai voiko niin tehdä, hän ihmetteli, luulin ettei sinne voi ollenkaan mennä. Ihan samalla tavoin kuin matkustelet koko ajan muuallekin, jouduin neuvomaan. Ei selvinnyt ihan mistä hänen kohdallaan oli kyse, ehkä jostain yleisistä mielikuvista.. Totta on että eipä juuri matkailunäkökulmaa uutisoitu kisojenkaan kohdalla: )
TykkääTykkää
Kiinnostava juttu. Venäjä kiinnostaa. Harmittaa hitsisti tämä korona. Olisi käyty keväällä Viipurissa ja siinä ympäristössä, kuten Terijoella. Mutta ylipäänsä siis Venäjä ja siellä junailu kiinnostaisi. No, ehkä taas joskus ⭐️
TykkääTykkää
Kiitos kommentista: ) Venäjällä on 80.000 km junaraiteita, kyllä sinne vielä päästään: )
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos tästä kertomuksesta. Ihan uutta tietoa itselleni ja Sochi kuulostaa kivalta paikalta, sellaiselta johon voisi oikeasti harkita matkustavansa joku päivä. Tuo junailu Venäjällä on muutenkin aina houkutellut..
TykkääTykkää
Kiitos kivasta kommentista: ) Rautateitä Venäjällä kyllä riittää ja Sotshin seutu on ilmastoltaan paratiisi ihmiselle: )
TykkääTykkää