Kun heräsin keinuvassa junahytissäni aamulla, näin jo vihertävistä maisemista että oltiin lähellä Mustanmeren rantakaupunkia Odessaa. Olinkin jo odottanut tarpeeksi pääsyä rantamaisemiin Mustallemerelle. Tällä kertaa olin Ukrainan rannikolla.
Juna lähestyi kuuluisaa pääteasemaansa hitaasti ja kirskutteli jarrujaan viimeiset metrit. Avatuista vaunujen ovista ehti lämmin ilma ennen sisään kuin malttamattomat matkustajat ehtivät ulos. Aseman junalaituri oli hetken kuluttua aivan täynnä Odessaan saapuneita ihmisiä.
Kävelin kunnianarvoisan juna-aseman läpi katsellen ja etsien samalla pankkiautomaatteja. Olin noussut illansuussa junaan Puolassa Przemyslissä eli oli ensimmäiseksi kova tarve saada käteen Ukrainan valuuttaa.
Asemalla ei kuulemma ollut pankkien automaatteja, vaan niitä olisi viereisessä paikallisessa kauppakeskittymässä. Alue oli täynnä kioskityyppisiä pikkuliikkeitä, löytyi sieltä sitten pari kaupallista paikkaa joista sai Ukrainan hrivnoja haluamansa määrän.
Katselin vähän ympärilleni asemaseutua ja olin jo päättänyt kävellä rantakaupungin halki majapaikkaani lähellä Odessan satamaa ja kuuluisia Potemkinin portaita. Matkalla nauratti kuinka paljon näin satamakaupungille sopivasti miehiä merellisissä laivaston univormuissa.
Reitillä majapaikkaan ei ollut paljon harhaantumisen mahdollisuutta sikäli, että se oli yksi suora katu pari kilometriä käveltävänä. Olin iloinen että olin tullut tänne Odessaan, vaikka lähtiessä olivatkin arveluttaneet tämän maaliskuun alun uutiset uudesta koronaviruksesta sekä sen takia peruuntuneet valtavat matkamessut Berliinissä. Tartuntaluvut olivat kaikissa maissa vielä muutamia kymmeniä mutta kummallisesti kasvussa.
Majapaikka löytyi sivukadulta erään talon pihalta. Sijainti oli aivan loistava, naapurikortteleissa olivat Potemkinin portaat, Odessan satama ja oopperatalo sekä rannan Kreikkalainen puisto. Jouduin taas kerran hämmästymään hostellini siisteyttä ja hyvää tasoa.
Mustanmeren helmi Odessa
Lähdin kävelemään ympäristöön kreikkalaiseen puistoon ja tunnetuille portaille. Täällä olin ollut muutama vuosi sitten sillä erotuksella, että viimeksi oli satanut harmaana, mutta nyt aurinko paistoi kimmeltävän kirkkasti. Etsin itselleni kivan ruokapaikan ja söin täytettyjä vasikkarullia paikallisella punaisella viinillä täydellistettynä. Ostin lipun illaksi korunkauniiseen oopperataloon Masquerade-balettiin permannolle vähän yli kympillä. Esitys oli tietysti henkeäsalpaavan ihana.
Seuraavana päivänä lähdin etsimään turkoosia Mustanmeren rantaa lähempää kuin satamaympäristöstä. Lähdin kävelemään lounaissuuntaan kohti Shevtshenkon puistoa ja sitä kautta Lanzheronin uimarantaa.
Liikkeellä oli paljon ihmisiä rullalautailemassa ja -luistelemassa tai muuten nauttimassa kevätauringosta. Löysin keskiaikaisen linnoituksen rakennelmat sekä tuntemattoman matruusin obeliskin. Ihmettelin miksi kuulin ympärilläni enimmäkseen venäjää enkä juurikaan ukrainaa. Ehkä se johtui kaupungin kansainvälisyydestä tai turistien määrästä.
Rannalla viivyin pitkään ja nautin Mustanmeren aavasta sinivihreästä maisemasta. Olinhan tullut tänne Odessaan nimenomaan katsomaan ja kuuntelemaan Mustanmeren taukoamattomia aaltoja.
Ilma oli aurinkoinen mutta ei vielä helteisen lämmin. Seurasin rannalla miten muutamat uskaliaat venäläismiehet kävivät vilusta väristen kastautumassa maaliskuiseen noin kymmenasteiseen Mustaanmereen ja saivat paikallaolijoilta aiheelliset aplodit.
Istuin useammassa päivänpaisteisessa paikassa rannalla kuin satukirjan aurinkokissa. Palkkiona siitä huomasin illalla peilistä, että nenäni oli vähän kärähtänyt ja punoitti söpösti.
Hostellini Friends Housen keittiö oli niin mukava ja hyvinvarustettu, että päätin syödä siellä tänään. Kävin läheisessä valintamyymälässä ostamassa sienitattaria ja nakkeja sekä ukrainalaista olutta.
Jatkoin majoitustani yhdellä yöllä ja kysyin voisinko olla samalla hinnalla iltaan asti, jolloin yöjunani Kiovaan lähtisi. Valitettavasti siitä pitäisi maksaa lisää, koska hostelli oli täyttymässä. Lisämaksu iltakahdeksaan oli kuitenkin vaaatimattomat kolme euroa, joten jouduin tietenkin vain peittelemään tyytyväisyyttäni mitättömästä maksusta.
Olisin viipynyt kauniissa Odessassa pidempäänkin, mutta alkoivat huolestuttaa lukemani virusuutiset. Maiden rajat ajat olivat vielä auki, mutta uutisia kuumemittauksista ja karanteeneista tuli nopeaan tahtiin. Olin ajatellut Ukrainan pääkaupungista Kiovasta jatkaa yöjunalla Venäjälle Moskovaan, mutta arvelutti uutinen, jonka mukaan Saksasta Venäjälle tulevat joutuvat kahden viikon karanteeniin. Päätin perua ostamani junaliput Kiovasta Moskovaan ja Moskovasta Helsinkiin sekä ostin tilalle lentolipun Kiovasta Riikaan.
Lähdin Odessassa hyvissä ajoin asemalle ja kiertelin matkalla katsellen kaupungin koristeellisia taloja. Keksin vielä mennä leikkauttamaan hiukseni, joka maksoi pesun kanssa viitisen euroa. Asemalla ihmettelin itseäni, kun huomasin vaihtavani paikkaa ihmisistä kauemmaksi, kun yleensä hakeudun lähelle ihmisiä. Silloin en vielä tiennyt, että joidenkin päivien kuluttua koko maailma sulkeutuisi pitkäksi aikaa.
Punainen juna ajoi Odessan rautateaseman raiteelle ja kiipesin sisään vaunuuni myös tietämättä, että en yli vuoteen matkustaisi tämän jälkeen yöjunassa. Meininki junassa oli normaali ja hymyilin mielessäni katsellessani vaunupalvelijaa, joka tällä kertaa oli harteikas nuori kaappi. Junalippujen käsittely ei selvästikään ollut hänen lempipuuhaansa, niitä hän luki ja laski ja keräsi ja jakoi sekavan oloisessa järjestyksessä.
Olin ostanut edullisemman yläpedin. Jouduin ensimmäistä kertaa koskaan tilanteeseen, jossa sängyn reunassa ei ollut kohdallani normaalia tukitankoa, johon osuminen yöllä varoittaa sängyn reunan läheisyydestä ja estää putoamisen. Mutta ihmeesti sitä saa nukuttua kun itselleen selvittää ennen nukahtamista, että nyt nukutaan selkä seinään päin.
Kiovan kautta Baltiaan
Aamupäivällä juna saapui Kiovaan. Aikaa oli hyvin ja olisin lähtenyt julkisilla kulkuneuvoilla rautatieasemalta lentokentälle, mutta alkoi sataa tihuttaa, joten otin taksin.
Sovin Sashan kanssa, että kierrämme joitakin reitille sopivia Kiovan nähtävyyksiä, mutta vesipisaroiden takia riittää ottaa pari kuvaa auton vierestä. Vesisade oli vähän tauolla kun kuvasin Kiovan paloautonpunaista yliopiston päärakennusta. Muutamat kaverini ovat täällä opiskelleet jo vuosikymmeniä sitten ja rakennus oli silloinkin kirkaan punainen.
Pysähdyimme myös kauniin Pyhän Andreaksen katedraalin luona. Kirkon arkkitehti on sama kuin Pietarin Eremitaasin suunnittelija eli italialainen Bartolomeo Rastrelli. Kaunis on tuo kirkko kuin koru.
Kierrellessämme Kiovassa oli aikaa tutustua Sashaan. Hänellä oli jännittävät paikat menossa, koska hänen vaimonsa oli sairaalassa odottamassa synnytyksen käynnistämistä. He olivat kymmenen vuotta kärsineet lapsettomuudesta ja nyt oli h-hetki melkein käsillä.
Sasha kertoi erityisesti ikävöineensä perhettä, koska hän oli kahdeksan lapsen sisarusparvesta. Hänen isänsä oli mennyt naimisiin kolmen lapsen äidin, sotalesken kanssa ja yhteisiä lapsia oli vielä syntynyt viisi, joista Sasha oli keskimmäinen. Toivotin hänelle kovasti onnea tulevaan noustessani hänen autostaan Zuljanyn lentokentällä.
Ripeästi Riikassa
Lyhyt lento sujui hyvin, mutta Riikassa tulisi olemaan vähän kiire ehtiä sellaiseen bussiin, joka olisi Tallinnassa ennen viimeistä laivaa Helsinkiin. Taaskaan en tiennyt, että seuraavalla viikolla koko matkustajaliikenne Tallinnan ja Helsingin välillä taukoaisi.
Vaikka olin ilman matkatavaraa, kesti ulospääsy kenttärakennuksesta juuri niin kauan, että näin vain suunnittelemani Lux Expressin perävalot. Päätin ottaa taksin bussiasemalle, josta lähtisi vielä viimeinen mahdollinen vuoro tälle päivälle. Melkein jäin siitäkin, kun naispuolisella latvialaisella taksarillani ei ollut luottokorttipäätettä ja yhtäkkiä hänellä alkoi kestää vaihtorahan kaivelu niin kauan, että hyppäsin ulos odottamatta sitä ja kipitin jalkakäytävää käynnissä hurisevalle bussille. Sain lipun ostettua juuri kännykällä kun sitä alettiin kaipaamaan.
Bussi ajeli pimenevässä illassa pitkin Itämeren rantaa ja kohti Pärnua ja Tallinnaa. Katselin kaunista auringonlaskua ja olin helpottunut ettei tarvinnut enää majoittua yöksi Baltiassa.
Tallinnassa oli taas niin hyvin aikaa, että kävelin bussiasemalta parin kilometrin matkan satamaan laivalle. Ennen puoltayötä olin kotona Espoossa. Täällä sitä on siitä lähtien pääasiassa oltukin.
Jarmeli matkustaa 
Ukraina olisi kiinnostava matkakohde. Olen käynyt Kiovassa joskus pidennetyllä viikonloppulomalla ja jäi sellainen olo, että olisi kiva palata paitsi Kiovaan, niin muutenkin tutustua maahan vähän perusteellisemmin. Myös hintataso oli erittäin edullinen. Ehkä Mustanmeren alue voisi olla hyvä kohde seuraavalle Ukrainan matkalle.
TykkääTykkää
Kiitos kommentista. Eikun vaan suunnittelemaan. Vaikka viisumikäytännöt Venäjälle helpottuvat koko ajan mm. e-viisumin myötä, niin Ukrainaan pääsee kokonaan ilman viisumia: )
TykkääTykkää
Ihania kuvia sinulla. Niissä näkyy upeasti paikallista arkea ja tilanteen tunnelmat!
TykkääTykkää
Kiitos Mari kehuista: )
TykkääTykkää
Odessasta olen kuullut pelkkää hyvää ja kaunis kaupunki Mustanmeren rannalla on kyseessä. Itse tykkään matkustaa vanhoilla Neuvostoliiton alueilla, niissä on jotain rosoista kauneutta upean arkkitehtuurin vastapainona. Tässäkin postauksessa oli monia arkkitehtuurin helmiä Kiovan yliopistosta lähtien.
TykkääTykkää
Minunkin suosikkejani ovat entiset Neuvostoliiton viisitoista maata. Niissä on aivan omia tunnelmiaan, ihmeellistä suurta luonnonkauneutta, yltiömahtipontista arkkitehtuuria, rauhanomaista uskontojen ja kansallisuuksien yhteiselämää sekä sopivasti kaoottista arkipäivää ja sielukasta kohtalonuskoa sekä kaikenlaista muuta ihmeteltävää.
TykkääTykkää
Voi elämä että tuli taas ikävä Ukrainaan! Ollaan mietitty, että täältä Serbiasta olisi tosi helppo käydä vaikka vain lyhyestikin, mutta eipä tässä just nyt mihinkään lähdetä. Tutulta näytti Odessan rautatieasema ja myös satama, jossa kävin kyselemässä olisiko laivalippuja saatavilla, kun siinä yli neljänkympin kesähelteellä näin risteilyaluksen parvekehytteineen. Ei ollut, joten päädyin junailemaan Izmailiin, ottamaan sieltä junan Moldovaan ja kävelemään Romaniaan. Hieno reissu oli, etenkin tosi symppiksiä ihmisiä!
Tuo ooppera/baletti näytti myös upelta, josko joskus vielä sinne pelkkien katujen vaeltelujen sijaan.
TykkääTykkää
Aion myös päätyä Mustanmeren risteilylle tai johonkin muuhun laivaan lähivuosina: ) Moldova tuntui ihmeen koskemattomalta matkailun suhteen, vaikka se näyttää olevan ihan keskeisellä paikalla Euroopan kartalla. Mistä kohtaa kävelit Moldovasta Romaniaan vai tulisiko ymmärtää että kävelit Romaniassa..?
TykkääTykkää