Neukkuturismin aallonharjalla ja myrskyjen silmässä

– Voitko kirjoittaa tähän lapulle, mitä on käärmesalva venäjäksi?
– Voisitko puhua miehelleni järkeä, että hän ei enää joisi?
– Pitääkö olla puolueen jäsen, että pääsee tänne töihin?
– Huoneeseen 928 tulee ambulanssilääkäri, voitko heti mennä tulkiksi?
– Lähdetkö kertomaan miliisiasemalle, mikä huliganismisyyte on tulossa?
– Puhut tosi hyvin suomea, oletko jo päässyt käymään Suomessa?

Matkailubuumi Neuvostoliittoon 80-luvulla

Vuonna 1981 tammikuussa juuri täytettyäni 20 vuotta näin työpaikkailmoituksen Hesarissa. Etsittiin Finnsov-matkoille edustajia Mustanmeren rannalle Sotshiin ja Jaltalle. Se vaikutti hauskalta keikkatyöltä kauppatieteiden opiskelijalle. Katsoin ensin kartalta, missä oudot paikannimet sijaitsivat. Laitoin hakemuksen liikkeelle.

Mustameri Krimin Autonomisessa Neuvostotasavallassa Jaltalla 1984

En juurikaan osannut puhua venäjää lukion kurssien pohjalta. Ihmeekseni minut päätettiin lähettää Sotshiin neljäksi kuukaudeksi lyhyen Jaltan koulutusjakson jälkeen. Kuulin valitsijoideni pohtineen, että kyllä siellä yksi kielipuolikin varmaan pärjää muiden kokeneempien joukossa. Tarve palkata oli kova koska matkailubuumi Neuvostoliittoon oli nousukiidossa.

Työpaikkailmoitus Hesarissa ja Sotshin matkustajakiintiöt vuonna 1981.

Osoitteeni on Neuvostomaa

En olisi lähtenyt, jos olisin ymmärtänyt millaiseen helkkarinmoiseen prässiin joudun. Asiakasmäärät Sotshissa nousivat nopeasti kuuteensataan matkustajaan viikossa. Viikonloput vietimme usein lentokentällä vastaanottaen ja saattaen sekä valvoimme kaksi vuorokautta putkeen. Viikolla päivystimme päivisin ruokailuja ja retkilähtöjä sekä öisin usein sairaskohtauksia ja miliisiasioita tulkaten.

Teeviljelmiä Neuvostoliitossa Kaukasuksen rinteillä

Heti on sanottava, että Mustallemerelle ei hurjin vodkaturismi rantautunut. Suomalaiset nauttivat alkoholia lomaillen suhteellisen kohtuullisesti verrattuna Leningradin ja Tallinnan hillittömään juhlintaan. Tähän monipuoliseen matkailutyöhön jäin myös heti koukkuun. Joitakin taukoja lukuunottamatta matkustan edelleen suurienkin ryhmien kanssa mielelläni nyt vuosikymmeniä myöhemmin.

Ollaan Sotshin Adlerin lentokentällä vastassa taas tuhatta suomalaista 1986

Kirjeessä äidille: ”Yhtenä aamuna oli ihan hullua. Ensin saatettiin Ritsa-järven retkelle 107 henkeä. Ravintolassa aamiaisella oli liian vähän paikkoja katettuna väärille alueille. Retkibussit ajoivat parkkipaikoille minne sattui. Saatettavana oli kaikenlaista porukkaa: invalidejä, ruotsinkielisiä ja tavallisia. Onneksi viime viikon sokea mies ilman saattajaa oli jo lähtenyt Suomeen.

Menin päivystämään hotelliin jääneille. Yksi mies oksensi (ei kännissä) pöytäni vieressä ja piti lähteä etsimään siivoojaa. Puoli minuuttia sen jälkeen yksi nainen tuli repimään hihasta, että Jaana auttamaan, suomalainen nainen on jäänyt lukkojen taakse baarin vessaan. Koko aamun sattui tollasta sinä aamuna. Alkoi lopulta jo naurattaa.

Viime viikolla vietiin muuten yksi ukko mielisairaalaan käymään. Alkoi nähdä pikku-ukkoja. Antoivat rauhoittavia piikkejä ja laitettiin kotimatkalle lentokoneeseen.

Mahdankohan enää tällaisen homman jälkeen sopeutua mihinkään toimistotyöhön.”

Neuvostobabushkoja Keski-Aasiassa

Subtrooppisten rantakohteiden väliaikoina kävin liikematkahommissa Moskovassa tai matkanjohtajana Baltian neuvostotasavalloissa. Kaikki suuren ja mahtavan Neuvostoliiton sen ajan matkakohteet tulivat tutuiksi Kaukasian, Keski-Aasian ja Siperian kiertomatkoilla.

Suomalaisryhmä Neuvosto-Tadzhikistanissa Pendzhikentissä

Finnsov-matkojen kolmen kerroksen toimistolla Helsingissä Eerikinkatu kolmessa oli työntekijöitä lähes sata. Meitä kohde-edustajia ja matkanjohtajia oli viitisenkymmentä, 80-luvun puolivälissä.

Miliisejä Tbilisissä ja myyjätär Bakussa 1983

Finnsov-maailma ja me

Matkatöitä olisi riittänyt niin paljon että opiskeluista valmistuminen oli uhattuna. Sain tehtyä graduni, kun tein keikkaa Leningradin lentokentällä vain viikonloppuisin.

Lentokentälle saapui asiakkaita ympäri Suomen kahdeksalla bussireitillä, tilausryhmien busseilla, lentäen Helsingistä ja Tampereelta. He jatkoivat lentäen Aeroflotilla Sotshiin, Jaltaan, Suhumiin, Odessaan, Tbilisiin, Bakuun, Jerevaniin, Kiovaan, Kishinjoviin, Donin Rostoviin ja Krasnodariin. Toiset asiakkaat vastaavasti palasivat takaisin näistä kohteista.

Muistomerkillä Neuvosto-Uzbekistanin pääkaupungissa Tashkentissä 1985

Huippukausina suomalaisia meni Leningradin Pulkovon lentokentän läpi 5.000 matkustajaa viikonlopussa, joista finnsovilaisiamme oli noin 3.500. Lennot olivat usein myöhässä, yhtenä lumisena viikonloppuna keskimäärin kaksi päivää myöhässä. Matkustajia piti ruokkia lentokentän sadan hengen ravintolassa. Välillä heitä vietiin haitaribusseilla majoitettavaksi yöksi kaupungille, joskus piti panna maata kentän lattialle.

Aivan kuin se ihmistyö olisi ollut unta eikä todellisuutta. Mutta kyllä joka viikonlopun jälkeen tuli Pulkovossa hetki, jolloin kaikki asiakkaat olivat kadonneet. Me yhdeksän kenttäedustajaa lennähdimme Helsinkiin viikoksi. Itse asiassa kaikki sujui useimmiten tosi hyvin.

Tavallisen viikonlopun työlista Pulkovon lentokentällä Leningrdissa

Tällä Suomen viidenneksi suurimmalla matkanjärjestäjällä, Neuvostoliiton matkojen erikoistoimistolla oli kokonaisia hotelleja vuokralla ympäri vuoden Moskovan keskustassa, Riikan vanhassa kaupungissa, Tbilisin pääkadulla Rustavelilla, uusi Drushba-hotelli Viipurissa ja Krimillä tähtihotelli Oreanda Jaltan rantabulevardilla.

Vähitellen alkoivat kulkea Aeroflotin suorat tilauslennot Helsingistä Mustallemerelle, Neuvosto-Gruusian Tbilisiin ja Neuvosto-Latviaan Riikaan. Suorilla lennoilla tein joskus kokopäivän lentokeikkoja edestakaisin vaikka Jaltalle tai Tbilisiin.

Mieleen ovat jääneet ystävälliset gruusialaiset Aeroflotin lentomiehistöt, jotka pyysivät ohjaamoon tekemään kuulutukset ja juttelemaan maailman menosta. Myös laskeuduttaessa sain katsella maisemia ohjaamossa. Liikutuin aina, kun Helsinki-Vantaan lennonjohto toivotti saapuvan neuvostokoneen tervetulleeksi laskemalla viimeiset kymmenen metriä takaperin venäjäksi.

Venäläinen vappujuhlija ja punaliput. Gruusialaispoika pitää kiinni, että saan paremmin kuvattua lampaan.

Kirjeessä äidille: ”Ensi viikolla tulee ennätysmäärä porukkaa, vajaat 470, joista 288 tipahtaa huomenna. Siitä tulee yhdeksän linja-autollista väkeä. Siinä sitä sitten kailotetaan megafoniin lentokentällä ja ravintolassa.

Sehän vielä menisi, mutta aina on porukassa niitä poikkeavia. Joku pyllistää ravintolassa (50 ruplaa sakkoa), joku hajottaa oven (75 ruplaa + sakot huliganismista), joltain nyrjähtää nilkka, katoaa kamera tai kukkaro, tulee sydämen rytmihäiriö, joku syö väärän firman pöydässä tai haluaa uuden huoneen.”

Uimaranta Amur-joella. Muistomerkki Habarovskissa. 1987

Joskus saatoin vetää pitkässä bussiletkassa yhtä englanninkielistä bussia Helsingistä Leningradiin täynnä amerikkalaisia ja australialaisia asiakkaita. Muissa Finnsov-busseissa puhuttiin muita maailman valtakieliä kuten saksaa tai espanjaa.

Azerbaidzhanilaiset häät, joissa vain miehet tanssivat, keskenään

Kerran varattiin itsenäisyyspäiväksi Moskovasta koko valtava Kosmos-hotelli. Sinne Neuvostoliiton suureen pääkaupunkiin vietiin suomalainen juhlaväki peräkkäisillä kolmella piiitkällä tilausjunalla.

Suomalaisryhmä ihmettelee Kremliä Moskovan Punaisella torilla 1982

Oy Finnsov Tours Ltd Helsingistä oli maailman suurimman matkatoimiston Neuvostoliiton VAO Intouristin suurin jälleenmyyjä läntisessä maailmassa. Yhtiö oli myös maailman suurimman lentoyhtiön Aeroflotin suurin asiakas.

Firman oli perustanut vuonna 1974 sinnikäs neuvottelija ja johtaja Mikko Novitsky, suurmies omalla alallaan. Ilman vauhdikkaan Mikon ideoita suurin ja erikoisin osa Neuvostoliiton matkailun rakettimaisesta kehityksestä olisi jäänyt toteutumatta.

Pietarhovin palatsin pääsuihkulähteellä 1988

Raz, Dva, Tri

Neuvostoliitonmatkailun erityspiirteistä en koskaan tottunut siihen, että en voinut ystävystyä kunnolla paikallisten ihmisten kanssa. Heille tuli aina vaikeuksia jos vaikka kävi jonkun kivan Inturistin henkilökunnan tyypin kanssa kahvilla. En myöskään tykännyt että sisään valuuttakauppoihin ja valuuttabaareihin eivät päässeet oman maan kansalaiset.

Pidin erinomaisena järjestelmänä epävirallista sukkahousumyyntiä ja rahanvaihtoa. Hotellien kerroshoitajat palvelivat suomalaisia myyjiä suoraan huoneisiin ja ystävälliset trokaripojat kävelivät ryhmien perässä lähempänä kuin nykyiset seinien pankkiautomaatit. Nautin hiprakkaisten asiakkaiden tyytyväisestä matkapalautteesta sekä ihastelin valtavan maan monenlaisia mahtavia maisemia ja hienoja matkailumahdollisuuksia.

Pikkuneiti Siperian junassa on nyt kai 40-vuotias. Siperialaisia lehmiä Irkutskissa. Uintia Baikal-järvessä

Tshernobylin aikaan olin Sotshissa. Tavallisena päivänä hämmästyin, kun minut tultiin uima-altaan radalta hakemaan puhelimeen yli tuhannen asukkaan hotellin vastaanottoon. Siellä oli huolestunut äitini kysymässä olenko kunnossa Kiovan ydinvoimalan räjähdyksen jälkeen.

En ollut kuullutkaan räjähdyksestä. Saman illan uutisissa sitten oli muutaman sanan tiedote asiasta. Palatessani Suomeen jouduin Säteilyturvakeskuksen puhdistukseen, mutta minusta ei löytynyt hiutalettakaan. Tuulet olivat tuoneet kaiken tänne pohjoiseen eikä sinne etelään. Liikutun vieläkin kun ajattelen Finnairin käyntiä Kiovassa evakuointilennolla.

Toompea Neuvosto-Eestin Tallinnassa

80-luvun loppupuolella matkustajamäärät Neuvostoliittoon vähenivät jonkin verran. Itse kyllästyin jatkuvaan reissaamiseen. Muutaman muun ulkomaankeikan jälkeen siirryin kehityshommiin tekemään liiketoimintasuunnitelmia ja investointilaskelmia Mikon uusille matkailuaiheisille yhteisyritysprojekteille.

Tupolev-154 nousukiihdyttää Sotshin kentällä sisällään 160 suomalaista matkailijaa

Neuvostoliiton hajoaminen

Neuvostoliiton hajoaminen tuli jotakuinkin yllätyksenä. Onneksi Mikko oli juuri jäänyt eläkkeelle ja myynyt osakkeensa. Itse katselin epäuskoisena tapahtumia äitiyslomalla Lauttasaaressa televisiosta vauvaani imettäessäni. Matkustus Neuvostoliittoon hiipui triplasti nopeammin kuin se oli 70- ja 80-luvuilla kasvanut.

Ihmettelen etten löydä enää tilastoja suomalaisten matkustajamääristä Neuvostoliittoon. Muistan, että hajoamisen jälkeen laskettiin Finnsov-matkojen vieneen noin miljoona asiakasta Neuvostoliittoon. Se tarkoittaa, että kaikki matkanjärjestäjät yhteenlaskettuna kokonaismäärä on noin kaksi miljoonaa suomalaista matkailijaa.

Aikaväli suomalaisten matkailulle Neuvostoliittoon oli 50-luvun puolivälistä 90-luvun alkuun. Huippuvuosien 1985-86 määräksi muistan yli 300.000 suomalaista matkustajaa vuodessa.

Muut suuret Neuvostoliiton matkanjärjestäjät Ystävyysmatkat ja Lomamatkat menivät konkurssiin. Suomen Matkatoimisto, Area, Kaleva ja muut supistivat nopeasti idänmatkailun toimintojaan.

Neuvostoliitto jakaantui viideksitoista valtioksi

Finnsovissa irtisanottiin puolet henkilökunnasta syksyllä 1991. Ostovelkaa Moskovan Inturistille oli miljoonia markkoja. Asia ratkaistiin siirtämällä velat pääomaksi ja enemmistö yhtiöstä venäläisen velkojan omistukseen.

Palasin töihin äitiyslomalta vuoden 1992 alussa. Päädyin runsaan puolen vuoden päästä yhtiön toimitusjohtajaksi. Ensimmäinen tehtäväni oli irtisanoa toisen kerran puolet Finnsovin henkilökunnasta.

Toinen tehtävä oli tiivistää toimitilat Eerikinkadulla kahdesta tuhannesta neliöstä puoleen. On vaikea kuvata, miltä oikeasti näytti kattoon asti kalusteita ja ihmisiä ahtaudessa täynnä oleva toimisto. Paljon tavaraa oli lopulta pakko lahjoittaa, koska laman pohjalla ostajat olivat vähissä.

Suuren yrityksen kaikki kuluerät piti korjata pienelle yhtiölle sopiviksi. Kuulostaa yhdeltä tehtävältä, mutta kyllä siinä oli tekemistä sanoa irti kaikki suuret ja pienet sopimukset sekä tehdä tilalle uudet korkeintaan puoleen hintaan.

Muutkin haasteet täyttivät pitkiä työpäiviä. Myynti parani välillä, mutta Kaukasian kuumat kahakat ym. uusien valtioiden kasvukivut eivät varsinaisesti parantaneet idänmatkojen myyntiä.

Neuvostoliiton aikaan oli toimistolla lähes sata työntekijää

Yhtiön tilanne yskien tasaantui saneerauksien jälkeen jäljelläolevien kourallisen työntekijän ponnistelujen ja sietokyvyn ansiosta. Yritin johtajana kovasti tasapainoilla uuden ulkomaisen omistajan ja Suomen yrityslainsäädännön välillä, mutta moskovalaiset isännät antoivat minulle 90-luvulla potkut jopa kaksi kertaa Finnsovin toimitusjohtajan pallilta. Tietysti tuntui enemmän kuin mukavalta kun pyysivät välillä takaisin.

Idänmatkailu vaihtui kaukokohteista ja massamatkailusta lähialueille Karjalan kotiseuduille. Neuvostoliiton aikaan ei sinne ollut edes päässyt. Leningrad muuttui Pietariksi. Onneksi matkojen sisältö siistiytyi 90-luvun villien vuosien aikana, silloin kun Venäjä opiskeli läntistä markkinataloutta välillä pelottavankin rajusti.

Viron matkailu irrottautui omaksi menestystarinakseen, samoin kuin muu Baltia uusina eurooppalaisina matkailumaina. Venäläiset lähtivät sankoin joukoin maailmalle matkailemaan lompsat lyönnissä. Neuvostoliitosta ulkomaanmatkailu länteen oli ollut harvojen oikeus. Tästä innokkaasta massojen kasvavasta matkailusta on Suomikin saanut hyvänä naapurina hyvän osan.

Toimijat idänmatkailussa ovat vaihtuneet uusiin yrittäjiin. Heidän lukumääränsä on lisääntynyt sekä vähentynyt suhdanteiden mukana. Elpymistä, kasvukausia ja uusia näköaloja on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen monesti nähty. Mutta jatkuvat takaiskut kuten Venäjän valuuttakriisit, Ukrainan kriisit ja koronakriisi ovat joka kerran antaneet idänmatkailun toimijoille pahasti turpaan.

Valtava Venäjä naapurimaineen ja eksoottisine käyntikohteineen pysyy vieressämme. Mahtava maa odottaa taas matkailemaan meitä rehellisiä ja hyväntahtoisia suomalaisia, jolla tavalla he meitä edelleen jatkuvasti luonnehtivat.

Seuraavaa ennennäkemätöntä nousua odotellessa.

Terveisin Jaana

Kerro kommenteissa mitä sinulle on jäänyt mieleen Neuvostoliitosta?

Muita matkajuttuja samalle alueelle