Blogi, Mustameri

Mustanmeren rannalle, osa 1, menomatka

Halusin lopultakin toteuttaa unelmieni matkan. Halusin Mustallemerelle sekä matkalla käydä minulle tärkeillä seuduilla, joita ovat vuoristoinen Kaukasuksen alue ja Volgan jokimutkat. En halunnut liikaa suunnitella koska vapaasti liikkuminen on niin mukavaa.

Pakkasin kassiini muutamat varavaatteet ja lähdin junalla lentokentälle. Olisin matkustanut maata pitkin, mutta koronan takia lentoyhteys oli ainoa tapa ylittää raja. Tuntui jännittävältä lähteä liikkeelle ulkomaille kokonaisen vuoden jälkeen (paria lähiristeilyä laskematta).

Helsinki-Vantaan rauhallista näkymää

Lentokentällä pääsin riemastumaan, kun ystävättäreni Leena hihkaisi takanani jonosta. Olimme vuosikymmeniä sitten lähteneet ensimmäisen kerran samasta paikasta Mustallemerelle oppaiksi. Lento suhahti nopeasti, kun muistelimme menneitä ja pohdimme tulevia tilanteita.

Vallan metropolissa

Sheremetjevosta ajoimme pikajuna Aeroexpressillä Belorusskajan rautatieasemalle ja istuimme vielä vähäksi aikaa Burger Kingiin juttelemaan. Yritin saada Leenan mukaani Sotshiin, jonne hän olisi mielellään lähtenytkin, ellei olisi luvannut palata tiistaiksi töihin.

Belorusskajan eli Valkovenäjän rautatieasema

Erottuamme ajelin metrolla toiselle puolelle kaupunkia Kazanin rautatieasemalle. Olin todella onnellinen äskeisestä yllättävästä tapaamisesta sekä Moskovan tutusta tunnelmasta, johon kuuluvat jatkuva monikulttuuristen ihmisten vilinä ja katkeamaton liikenteen syke. Kevätpäivä oli kaunis ja ihmiset hymyilivät taivaalla näyttäytyvälle auringolle.

Komsomolskajan metroasemalla
Moskovassa vanha ja uusi ovat sovussa vierekkäin

Kazanin asemalla ihmisten määrä oli moninkertainen verrattuna katuvilinään. Tunsin oloni niin kotoiseksi muiden matkalaisten joukossa. Junan lähtöön oli mukavasti aikaa, joten etsin ruokapaikan, jossa saisin pitkästä aikaa paikallisia blinejä.

Junamatkalle etelään

Junan lähtö läheni ja lähdin pitkälle laiturille, kun vaunuletka perussäännön mukaan liukui paikalleen puolta tuntia ennen lähtöaikaa. Ystävälliset vaunupalvelijat katsoivat lippuni kännykältä ja siirryin sisään vaunuun.

Vaunuissa ovat palvelijat
Pyhät isätkin matkustavat

Tässä Abhasian Suhumiin menevässä junassa tulisin matkustamaan kaksi päivää Sotshiin. Kolmosluokan avovaunussa lähimpiä juttukavereitani olivat puheliaat nuoret tytöt ja heitä hiljaisemmat miehet. Kaikki lähipiirini matkustajat olivat matkalla Mustanmeren rannalle, joten juttukaverien vaihtuvuutta oli tällä matkalla poikkeuksellisesti vain vähän.

Paikkakuntia junamatkalla riitti, tässä Zaitsevskoje
Tässä vaiheessa ei toiminut verkko

Kävin aina välillä ravintolavaunussa. Hyvän ruoan ja juoman lisäksi siellä pöydissä olivat valkoiset pöytäliinat ja usb-pistokkeet latailuja varten. Latauspistokkeet olivat myös tyynyn kohdalla vaunussa, mutta ravintolavaunu oli viihtyisä paikka istuskella. Siellä oli mukavan henkilökunnan lisäksi myös monennäköistä väkeä sekä junan suurimmat maisemaikkunat, joista oli mukavaa seurata vaihtuvia maisemia.

Hanhet ja kanat kevätlaitumilla
Lampaat vilahtivat ohi, mutta vuohet sain kuvaan

Ravintolassa syömiäni ruokia olivat keväinen porkkanakaalisalaatti, borsh-keitto perunalla ja kanalla, kalkkunapasta ja blinit marjahillolla. Ruokalistassa luki, ettei alkoholia ole tarjolla, mutta sitä oli kyllä myynnissä. Rentoutin välillä itseäni ihanilla paikallisilla kubanilaisilla viineillä. Vaunupaikalleni ostin asemilta piirakoita, hedelmiä, suolakurkkuja ja mustikkajäätelöä.

Ravintolasta olivat parhaat näkymät
Välillä jokien ylityksiä
Tuulimyllyjä oli pal-jon

Olin ottanut yläpedin, jotta voisin vetäytyä halutessani päiväunille. Muuten vaunussa oli rauhallinen tunnelma. Aamuisin virkut kävivät toimillaan jo aikaisin, torkut ties mihin aikaan päivästä. Vipinää saivat aikaan junan pysähdykset eri paikkakunnilla, joita oli noin tunnin parin välein. Vaunupalvelija seisoi ulkona vaunun ovella ja tiedotti ulosmenijöille, montako minuuttia ulkoilua oli vielä jäljellä.

Kirkonkylä Etelä-Venäjällä
Kevät Novotsherkaskissa
Kalastajia Don-joen rannalla

Junapäällikkö kävi vähän väliä kyselemässä, onko kaikki hyvin sekä toimivatko ilmastointi ja palvelu moitteettomasti. Kysyin miten junassa toimitaan, jos kuumemittauksissa löytyy matkustajalta kuumetta, joutuuko ulos junasta. Ei se sitä varten ole, hän valisti, vaan silloin osataan tuoda lääkettä tai kutsua seuraavalle asemalle tarvittaessa lääkäri.

Patriootin kesämökki
Donin Rostov
Aamuaurinko Sotshissa 5:22
Mustameri näkyy jo vähän

Toisen päivän aamuna saavuimme subtrooppiselle ilmastovyöhykkeelle Sotshiin. Siitä ja muista tällä matkalla käymistäni Mustanmeren rantakaupungeista kerron seuraavissa osissa. Niitä olivat Anapa, Novorossijsk ja Gelendzhik.

Sen jälkeen tämän unelmieni matkan kohteita olivat Vladikavkaz, Kursk, Uglitsh, Myshkin ja Rybinsk ennen paluutani Pietarin ja Viipurin kautta. Matka kesti kuusi viikkoa ja oli kaikkine käänteineen erittäin onnistunut.

Ensimmäinen tämän matkan palmu muttei viimeinen

Lue myös: Mustanmeren rannalle, osa 2, Adler

Lue myös: Mustanmeren rannalle, osa 3a, subtrooppisessa Sotshissa

Lue myös Mustanmeren rannalle, osa 3b, subtrooppisessa Sotshissa

3 vastausta artikkeliin “Mustanmeren rannalle, osa 1, menomatka”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s