Vihreät palmut, lämmin ja kostea aurinkoinen ilmasto, turkoosina kimmeltävä Mustameri ja maisemassa kohoava Kaukasus-vuoristo ovat aina tuoneet mieleeni paratiisin. Nyt ne olivat taas tässä.
Himmenevässä illassa jäin bussista keskellä kaupunkia merisataman edessä. Kävelin lyhyen matkan Riviera-puistolle, jonka koristeellista pääsisäänkäyntiä lähes vastapäätä oli majapaikkani Riverskij.
Hostel Riverskij
Aulassa vastaanottivat herttaiset emännät ja asetuin taloksi. Olin varannut täältä vain yhden yön, mutta kysyin heti nähtyäni huoneeni voisinko olla viikon verran lisää, mikä hyvin järjestyi. Yritän tällä tavalla yleensä välttää epäonnistuneita majoitusvalintoja. Eipä niitä nykyään juuri tule vaan kaikki paikat ovat omalla tavallaan kivoja.
Sijainti oli loistava Sotshin keskustassa, hinta edullinen sekä tilat kivannäköiset ja mukavat. Kuudella eurolla yö sain näköalan puistoon, siistit kylppäri- ja keittiötilat sekä viisi mukavaa naispuolista huonekaveria, joista muutama vaihtui päivittäin.
Lähdin melkein saman tien ruokaostoksille ja käymään ystävättäreni Pirkon luona, joka asui lähistöllä. Pariskunta oli muuttanut sitten viime näkemän keskustaan uudehkoon kauniiseen kerrostaloasuntoon. Myöhemmin etelän pimenevässä ehtoossa he saattoivat minut bussipysäkille.
Pysäkiltä nousi edelliseen bussiin yksinäinen koira. Joku pysäkiltä huudahti kuljettajalle asiasta. Kuljettaja vastasi tyynesti, että Musti on ennenkin tullut kyytiin tältä pysäkiltä ja jää itse myöhemmin pois. Ovet kolahtivat kiinni ja bussi lähti liikkeelle.
Vihreä rantakaupunki Sotshi
Seuraavana aamuna lähdin kiertelemään vihreälle kaupungille ja niin tein itse asiassa muutaman viikon ajan. Värikkäät kukkaistutukset olivat kauniita. Tapasin Sotshissa muutaman tuttuni kuten Valentinan, kävin Ninan kanssa saunomassa, löysin uusia kivoja ruokapaikkoja, kävelin välillä eri puolilla kaupunkia melkein liikaakin puhelimen askelmittarista katsoen.
Sotshin ruokailuelämyksiä
Lähellä hosteliani Sotshi-joen rannalla oli mukava pikkukahvila Sofia, jossa tykkäsin istua kaverinani lasin abhasialaista viiniä sekä annos juustopalloja. Tämä tuhti välipala oli minulle tuttu jo neuvostoajoilta.
Olen kotonakin juustopalloja joskus valmistanut. Juustoraasteesta ja kananmunasta tehdään palloja, jähmetetään jääkaapissa ja uppopaistetaan rasvassa. Valkosipulilla lisättynä siitä tulee ihan fantastista.
Sain hankittua paikallisen sim-kortin Ipadiini ja sen jälkeen olikin mukava hoidella matkan jatkosuunnittelua ja osallistua kaukaisiinkin kokouksiin etänä. Lastenkin kanssa pidimme viikkotapaamisia Zoomilla, siis aikuisten lasteni.
Kokkasin majapaikkani keittiötilassa nuudeleita, maissia, pelmenejä, nakkeja ja mitä milloinkin. Enemmän taisin aterioida kaupungilla, yleensä edullisissa stalovaja-tyyppisissä ruokaloissa, joissa nykyään on maukkaan kotiruuan lisäksi baaripalvelut tarjolla.
Hostelini vieressä oli myös aivan ihana hatshapuri-ravintola Vinegret. Muita suosikkejani oli merisataman viereisen rinteen stolovaja, josta maisema oli pelkkää aavaa Mustaamerta, adygeialainen olutbistro ja Sovetskaja-kadun Gastro-joku. Pirkon luonakin herkuttelin vähän väliä.
Allaolevat muutama kuva eivät tavallaan ole pokkeuksellisesti omiani. Kuvasin merisataman seiniltä muutaman julisteen. Kuvia kertyi Sotshista niin paljon, että on syytä jakaa tämä blogiosio tässä kohtaa kahtia.
Jarmeli matkustaa 