Blogi, Mustameri, Sotshi

Mustanmeren rannalle, osa 3b, subtrooppisessa Sotshissa

Lempireittini Sotshin kaupungilla kulkee pitkin merenrantaa aaltojen rantautuessa Mustanmeren kupeessa. Siellä kunnostustyöt olivat vauhdissa alkavaa rantakautta varten. Huomiota kiinnitti lapsiperheiden suuri määrä sekä ravintoloiden yläpuolelle rinteeseen rakentuva toinen kerros ravintoloita.

Suosittu rantaraitti

Hotellien rantaosuuksien välissä ns. ilmainen tila vähenee, mutta kyllä tilaa vielä hyvin löytyy Mustaanmereen kastautumista varten. Mustaksi ei silti muutu, vaan vesi on kauniin kirkasta merisatamankin lähistöllä.

Rantakadun kesäremonttia

Kun en ollut rannalla, ihmettelin vilkkaan torin ympäristöä sekä lisääntyvien pienten ja suurten kauppakeskittymien määrää. Megakauppakeskukseen Moremolliin en tällä kertaa mennyt vaikka tein kävelyretkiä siihen suuntaan.

Sotshi-joki laskee Kaukasus-vuoristosta Mustaanmereen

Ainoa oikea ostos Sotshista oli vaaleanpunainen kasvomaski, jossa oli kimaltavia briljantteja. En halunnut täyttää laukkuani tavaralla, koska kiertomatkailua oli vielä viikkoja jäljellä. Taidemuseossa kävin, en muistanutkaan miten suuri ja ihastuttava se oli.

Jossain vaiheessa vaihdoin majapaikkaa. Hyvästelin hostellin ison vahtikoiran Tanzhanin ja lähdin kylille. Olin kyllä tosi tyytyväinen siisteihin tiloihin ja ystävälliseen isäntäväkeen, mutta huomasin parikin edullista paikkaa aivan Pirkon asunnon vieressä ja halusin kokeilla niitä. Kokeiluksi se meinasi jäädäkin, koska pariin halvimpaan ekaan paikkaan ei haluttu asukkaita ulkomaalaisella passilla.

Tandzhan ravistelee itseään

Olin tavattoman ärtynyt, koska hostel Papanadache oli kivassa paikassa kerrostalon yläkerrassa lähellä merisatamaa, mutta tummasilmäinen emäntä kertoi, että koronan takia puuttuvien ulkomaalaisten vuoksi zagranlisenssistä oli luovuttu. Yritin olla sitkeä ja vähän säälittävä, niin rouva antoi minulle luvan jäädä yhdeksi yöksi merinäköalalliseen huoneeseen.

Papanadachen merinäköala

Booking näytti moninumeroisia hintoja vapun ollessa ovella. Pirkon Artur lähti jo selvittämään rautatieaseman kotimajoituksen tarjoajilta uutta paikkaa, mutta nämä olivat jo hävinneet saapuvien matkustajien kanssa asuntoihinsa.

Katsoin pari varapaikkaa huomiselle selvitettäväksi, mutta palatessani Papanadacheen iltavuoron emäntä sanoi että asia on ratkennut ja saan asua heillä niin kauan kuin haluan kahdeksalla eurolla per vuorokausi.

Majapaikan iso oleskeluparveke

Olin ilahtunut ja viivyinkin talossa toista viikkoa. Merinäköala korkealta isolta parvekkeelta oli ihana aamusta ilta-aurinkoon. Tilat olivat hieman nuhruisemmat, mutta keittiö, oleskelupaikat ja pesutilat olivat paljon suuremmat kuin edellisessä hostellissa. Ihmettelin miten monimutkaisia ruokia miesasukkaat kokkailivat itselleen kuten hartsokeittoa tai lammasplovia. Kansallisuuksia asui paikassa venäläisten lisäksi jakuuteista kirgiiseihin.

Reitti Pirkolle
Postilaatikot paraatikunnossa
Bambumetsikkökin oli kasvatettu Sotshin keskustan
Arkkienkeli Mikaelin kirkko oli jo neuvostoaikana mutta ilman kultauksia
Taidekaupoilla Sotshissa
Tässä kuvassa on Lenin, Hyatt ja Sotshin taidemuseo

Osa asuinkavereistani oli pidempiaikaisia eri puolilta maata töihin matkailukaudeksi tulleita esim. kunto-ohjaajia, tarjoilijoita tai myyjiä. Osa oli paikalla ihan bilettämässä. Minua nauratti kun nuoret pimutkin pyysivät minua mukaan baarikierrokselleen sekä seuraavana päivänä mukaan uimarannalle ja krapularyypyille.

Keskustan kauppakujallakin kasvoivat palmut
Luokkaretkellä Sotshissa

Minullekin tarjottiin kaupungilla töitä lelumyyjänä. Jakuuttityttö hostellissa kertoi huolestuneena levottomista sinivihreistä unistaan ja moskovalainen Sveta halusi ehdottomasti vaihtaa puhelinnumeroita. Yhtenä iltana hostellin isolla parvekkeella oli erään ryhmän laulu- ja näytelmäharjoitukset Voiton päivän esitystä varten.

Sinä juhlapäivänä lähdimme Pirkon kanssa maisemaretkelle katsomaan teeviljelmiä Sotshin pohjoispuolelle Soloh Auliin. Olin ajatellut mennä sinne tulevana syksynä suomalaisryhmän kanssa. Näkymät reitillä olivatkin hienot sekä sikäläinen paikallisen teeviljelmät tarjoiluineen, pyhä lähde ja pikku luostari olivatkin ihan näkemisen arvoiset paikat.

Soloh Aulin vuorimaisemaa
Maailman pohjoisimmat teeviljelmät

Päivä oli oikein mukava, mutta harvinaista kyllä kevätilmaksi sinä päivänä sattui olemaan aikamoinen sade. Ehkä sen vuoksi retkeen sisältyi paluumatkalla vuoristoravintolassa myös snapsi voitonpäivänpontikkaa. Retkikavereina pikkubussissa meillä oli kolme Ira-nimistä naisihmistä sekä Slava ja Margarita Arkangelista. Pikkubussia ajava oppaamme oli sotshilainen Alik.

Kirkonisä arvioi vähän epäillen kuvaustani
Subtrooppista pyykinkuivausta, kestää muuten ilman kosteuden vuoksi ihan helkkaristi tavallista pidempään

Lopulta Sotshi oli tältä kerralta aistittu ja teki mieli vaihtaa maisemaa. Punnitsin eri vaihtoehtoja sekä ostin junalipun Mustanmeren rantaa ja itään kulkevalle radalle Pohjois-Ossetian pääkaupunkiin Vladikavkaziin.

Sotshin rautatieaseman puisto

Lue myös: Mustanmeren rannalle, osa 1, menomatka

Lue myös: Mustanmeren rannalle, osa 2, Adlerin olympiapaikat

Lue myös Mustanmeren rannalle, osa 3a, subtrooppisessa Sotshissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s