Baltia, Blogi, Viro

Maata pitkin Virossa Narva – Tartto – Vöru – Valga

Jotenkin lähdin liikkeelle, oli jo aikakin nähdä muita maisemia erilaisia kuin kotona. Nyt olen punaisella laivalla Tallinnaan, josta jatkan heti eteenpäin Narvaan. Itämeren kevätaallot kimmeltävät, Teemu Roivaisen tangotanssimusiikki soi ja nautin kuumasta makkara-punaviiniyhdistelmästä.

Tallinnan satama kohenee

Tallinnassa kävelen keskustan kautta katsellen kaikessa rauhassa pitkästä aikaa. Kaupunki on tullut tutuksi vuosikymmenien aikana. Kävelen kolmen kilometrin matkan bussijaamille eli linja-autoasemalle. Ratikalla ja bussillakin pääsisi mutta on kiva kävellä.

Olen valinnut bussiyhtiöksi tällä kertaa keltaisen Ecolinesin. Se on yleensä Lux Expressiä edullisempi, mutta bussit ja palvelut ovat vähintään yhtä hyvät. Tällä kertaa oma vuoroni on kolme tuntia myöhässä.

Yritän viihdyttää itseäni pienehkössä bussiterminaalissa eväitä syöden ja odottavia ihmisiä seuraten. Kaksi suomalaista nuorta naista kälättää kovaäänisesti selvästi jännittyneenä etelän suuntaan alkavasta reissustaan. Virolainen kiltinnäköinen mies kuluttaa aikaansa kävelemällä käytävällä ihmisten välissä edestakaisin 20 metrin matkaa. Lopulta bussi lähtee Narvaan kohti Viron ja Venäjän rajaa.

Narvan rajakaupunki

Narvan raja on harvinainen siitä, että sieltä voi kävellä jalkaisin Venäjälle ja pois sieltä. Ivangorodin linnoitus ja kaupunki ovat heti Narvajoen sillan toisella puolella. Nyt vielä rajalla on koronan takia erikoisvaatimukset, että pitäisi olla menossa sukuloimaan, länsimaisiin asennustöihin tai kiireelliseen hoitoon. Joten käynti Venäjällä jää ensi kertaan.

Linnoitukset Viron Narvassa ja Venäjän Ivangorodissa mahtuvat samaan kuvaan
Raja-aitaa Narvajoella EUn ja Venäjän välillä

Etsin Narvan keskustasta läheltä raja-asemaa mukavan hotelli Centralin, johon olin majoittumassa. Mennessäni hotellille näin iltapimenevässä puistossa bussissani olleen ukrainalaisen pakolaisen Alinan, joka oli Pietariin äitinsä luo matkustaessaan jätetty rajalla ulos bussista liian vanhan koronatestin vuoksi.

Hotelli Central Narvassa

Pyysin Alinan huoneeseeni, koska ero yhden ja kahden hengen huoneen välillä oli vain muutaman euron, enkä olisi saanut nukuttua jos olisin tiennyt hänen hytisevän koko toukokuisen yön puistossa. Kiitollinen Alina hankki seuraavana aamuna uuden testin ja käveli Venäjän puolelle minun jatkaessani Narvan bussiasemalta Tartoon.

Narvan rauhallinen bussiasema
Bussiasemalle oli tullut diginäyttö sitten viime näkemän

Fiilistelin raja-aukiolla Narvan ja Ivangorodin linnoitusten vieressä syömällä georgialaista hatshapuria ja nauttimalla lasin punaviiniä. Siitä toivuttuani kävelin läpi narvalaisen keskustan bussiasemalle ja ostin pienestä ruokakaupasta matkalle banaanisipsejä ja mustikka-vadelmasmoothieta evääksi.

Mustveen maisemia Peipsijärveltä

Bussireitti Peipsijärven avarien rantamaisemien kautta Narvasta Tartoon oli todella kaunis. Oli kiva katsella maaseudulla virolaisia omakotitalojensa tonteilla kevättöissä. Huomionarvoista on, että Itä-Virossa näyttää olevan suosittua lähes jokaiselle tontille kaivaa jonkinlainen kuoppa lammikoksi.

Lukaali Ranna-Piilsissä, takana Peipsijärvi

Yliopistokaupunki Tartto

Emajoki Tartossa
Tartu sudames eli Tarton sydämessä

Tartosta olin varannut majoituspaikaksi edullisen hostellin Loomisin puistokadulta kävelymatkan päästä keskustasta. Tuli heti olo, että seuraavalla kerralla haluan myös asua siellä, keittiö oli hyvä ja kylpytilat siistit.

Loomisin keittiö

Tykkäsin myös sokkeloisesta nurkkauksestani unisex-makuusalissa, jollaisissa nykyään majoitun mielelläni. Ei häirinnyt vaikka toisessa kulmassa nukkunut arabinnäköinen mies venytteli jäseniään edessäni aamulla jotenkin showmaisesti.

Oma nurkkaus unisex-salissa

Katsellessani Tartoa löysin useiden ulikooli- eli yliopistorakennusten lisäksi läheltä hostellia aivan ihastuttavan armenialaisen ravintolan Smilen. Ahmin siellä mieluisasti kaukasialaista pähkinäsalaattia, hartsho-keittoa ja jälkiruuaksi pahlavaa. Armenialainen viini oli mainiota ja minua nauratti naapuripöydän syntymäpäiväjuhla pitkine sydämellisen ylistävine puheineen.

Herkullista Hartsho-keittoa ruukussa

En löytänyt netistä sivuja, mistä varata bussilippua Tartosta Vöruun, joten ostin sen Tarton bussiasemalta. Ihmettelin mitä virolaismies pulisi minulle pihalla pysäkin vieressä. Tilanteen mentyä ohi tajusin että hän piti minulle ovea auki jotta olisin päässyt ilmaiseksi maksulliseen toilettiin.

Keväistä Tartoa

Vörumaan pikkupääkaupunki Vöru

Johannes Kastajan kirkko Kanepissa

Bussimatka Pölvamaan maalaispaikkakuntien läpi Tartosta Vöruun kesti runsaan tunnin. Olin varannut majapaikan nimeltään Uma Kuup, joka sijaitsi lähellä bussiasemaa, Vörun keskustorin vieressä ja pikkukävelyn päässä Tamulajärven rannalta. Selvästi virolaisaksentilla venäjää puhuva emäntä jutteli mielellään pitkät pätkät ja neuvoi paikkoja kaupungilla.

Korelin oja Vörun keskustassa on kauniiksi kunnostettu

Vörumaan pääkaupungin paikat olivat kyllä nopeasti neuvottu, koska Vöru on vähän yli 12.000 asukkaan pieni taajama Kaakkois-Virossa. Ostin lähikaupasta keittiön jääkaappiin aamiais- ja muita tarvikkeita kokkaukseen. Tein peruna-porkkana-kevätsipuli-pekonipaistosta paikallisista tuotteista.

Pidin majapaikan nostalgisesta neuvostoromanttisesta tunnelmasta, vaikka varmaan vaativammat majoittujat vierastaisivat sitä. Sitä joutuu nykyään ihan etsimään entisistä Neuvostoliiton maista.

Vörun keskusaukion toukokuiset orvokit

Kävelin kaupungin pikkukatuja ja Tamulajärven hiekkarannalla sekä nautin paikkakunnan hieman unisesta tunnelmasta. Ilma oli kaunis ja tuntui kuin kaupunki olisi valmistautunut tulevan kesän lomavieraisiin. Jatkoin oleskeluani Vörussa koska viihdyin siellä niin hyvin.

Tamulajärven vaaleahiekkaista rantaa Vörussa

Kaupan edessä hymyilevä mies selitti minulle viroksi jotakin tärkeän oloista enkä ällistykseltäni tullut vastanneeksi mitään. Kun tulin ulos kaupasta sama mies tuli jatkamaan samaa juttua hymyillen pää vinossa, mistä vuodatuksesta sain ymmärrettyä kyseessä olleen jonkinlaisen iskuyrityksen. Varmaan johtui aurinkoisen kauniista kevätpäivästä.

Uintikausi alkaa vähän myöhemmin

Vaaleahiekkaisella uimarannalla noin nelivuotias lapsi juoksi luokseni innoissaan. Vironkielisestä puhetulvasta ymmärsin melko hyvin että isä oli ostanut hänelle sinisen auton ja lapsi pursui intoa kertoa siitä minulle.

Vöru oli väljästi rakennettu
Viiriäisenmunia aamiaiseksi

Valmistin lähtöaamuna keittiöllä viiriäismunakasta ja kuuntelin samalla pakosta parisuhdepuhelua. Nainen puolustautui linjan toisessa päässä olevalle miehelle, jonka kohonnut ääni linjaa pitkin kuului hyvin keittiöstä ruokasaliin asti. Kieli oli käsittääkseni romaniaa, mitä en juuri lainkaan ymmärrä, mutta tunteellinen kriisi tuli kyllä selväksi.

Uma Kuupin keittiötilaa
Uma Kuupin neuvostoromantiikkaa

Bussiasemalla yritin ostaa lippua Antslaan, jossa vaihtaisin Viron ja Latvian rajalle Valgaan menevään bussiin. Lippuluukun rouva ei sitä minulle myynyt, vaan sanoi että saan sen bussista. Kuljettaja katsoi maksuvälineitäni ja sanoi ettei meillä myydä lippuja, koska matka on ilmainen. Skannaan vaan oman bussikorttini, bussikuski hymyili.

Paikkoja kierrettäväksi Kaakkois-Virossa ensi kerralla

Olin ilahtunut ilmaisesta kyydistä, mutta huolestuin miten matka jatkuisi seuraavassa bussissa, koska epäilin ettei Antslan kokoisessa kylässä olisi bussiasemaa lainkaan. Siinä olin oikeassa. Seuraavaan bussiin menin siis samalla tavalla, ojensin rahaa ja luottokorttiani, jonka jälkeen kuljettaja nauroi, kieltäytyi maksusta ja höyläsi omaa korttiaan.

Virolaisia lehmiä Karulassa

Nyt matkan jälkeen löysin Tpilet-sivuston, josta saisi ostaa lippuja paikallisbusseihin. Mutta en ole siis vielä kokeillut sivua. Teen sen seuraavalla reissulla Virossa.

Tsoorussa Vörumaalla
Näkymä Tsoorun järveltä
Karulan lampahia pääsi kuvaan ennen Valgaa

Rajakaupunki Valga

Valgassa löysin Booking.comista majapaikakseni aivan ihastuttavan asunnon läheltä juna-asemaa erään mummon tilavan omakotitalon yläkerrassa. Söpö keittiö, siisti kylpyhuone, takallinen olohuone ja kolme makuuhuonetta vain minulle kahdella kympillä. Olin ihastunut.

Viivyin ylimääräisen yön Valgassa. Katselin pientä rajakaupunkia Viron ja Latvian välillä ja jatkoin seuraavana päivänä junalla Latviaan Riikaan.

Maisema mummon ikkunasta Valgassa

Lue myös: Hyvinvointia Narva-Joesuussa

Lue myös: Junalla Baltian maiden halki, osa 1, Tallinnasta Riikaan

Lue myös: Junalla Baltian maiden halki, osa 2, Virosta Latviaan

Katso kartalta matkan reitti

19 vastausta artikkeliin “Maata pitkin Virossa Narva – Tartto – Vöru – Valga”

  1. Olipa mahtavaa kun tämä postauksesi tuli vastaan! Mietin juuri muutama päivä sitten, että pitäisi katsoa oletkohan kirjoittanut mitään uutta. Meidän matkustustyylissä on niin paljon samaa, että koen aina hengenheimolaisuutta ja haluan kuulla missä seikkailet.
    Mulla on muuten Narvan käynnistä niin kauan aikaa, että jäi nyt oikein mietityttämään kuinkahan paljon se on muuttunut. Kun tullaan taas sinne pohjoisemmaksi, pitäisi käydä katsomassa ja muutenkin taas pyörähdellä Virossa.

    Tykkää

    1. Voi kiitos kivasta kommentoinnistasi ja tosi kiva jos inspiroidut pyörähtelemään Virossa! Olin viime vuoden keväällä 40 päivää reissussa nuohoten Mustanmeren rannoilla ja Volgan kaupungeissa, mutta on ollut jotenkin työlästä kirjoittaa ja varsinkin jakaa kiivaan koronapaheksunnan takia. Saan tästä uutta voimaa kaivaa kuvat ja muistiinpanot esiin ja jatkaa:)

      Liked by 1 henkilö

      1. Kiva kuulla, anna tulla vaan lisää! Viro on kyllä tosi kiva kohde. Erityisen kiinnostavia ovat juurikin kaikki vähän vähemmän käydyt kohteet. Aikoinaan siellä tuli liikuttua, mutta nykyään kun käydään Suomessakin harvoin, jää Virokin vähälle. Mutta pitää ottaa taas asiaksi kun ollaan pohjoisempana!

        Tykkää

  2. Ihastelen näitä sinun seikkailumatkojasi! Matkustamiseen kuuluu juuri tuollaiset ”ymmärsin vasta tilanteen mentyä ohi” – kokemukset. Matkustamisen suola, aidot kohtaamiset

    Tykkää

    1. Iso kiitos tuollaisesta ihastelevasta palautteesta! Välillä sitä tuntuu että pitäisi kirjata kaikki kohteiden faktatiedot tarkemmin mukaan mutta kun itsekin tutustun tietopuoleen usein vasta sen jälkeen kun olen käynyt jossain paikassa. Totta puhut että matkustamisen suola ovat aidot kohtaamiset. Ne lisääntyvät kun kulkee julkisilla ja asuu kollektiivimajoituksessa: )

      Tykkää

  3. Taidamme olla matkustustyyliltämme aika erilaisia, mutta Tartossa mekin sentään kävimme bussilla, saattoi ollakin juuri tuollainen Luxbus 🙂 Tartossa viivyimme sitten muutaman päivän – siellä on myös oikein tasokkaita hyvätasoisia boutique-hotelleja, jos ei satu olemaan hostelli/airbnb -tyyppiä. Jos olisimme olleet omalla autolla liikkeellä olisimme ehkä pysähdelleet Tallinna – Tartto -välillä muutamassa muussakin paikassa, mutta tuolla kertaa näin – bussilla tuntui, että olisi mennyt liian työlääksi.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista! Olen kyllä aina viihtynyt mainiosti myös viiden tähden matkailualan kutsumatkoilla, mutta jos teen omia valintoja, haluan koko ajan enemmän tavallista elämää ja edes vähän paikallista juttuseuraa: )

      Tykkää

  4. Tämä juttu vei mukanaan, sulla on ollut mahtavia kommelluksia ja seikkailuja Itä-Virossa. Kiva muutenkin lukea paikoista, joista ei niin paljon tiedä. Ihanaa, miten rennosti paikalliset bussikuskit suhtautuivat siihen, ettet voinut ostaa lippua. Kaikki selkeästi järjestyy, kun taas Suomessa voi olla, että oltaisiin vain ohjattu ulos, ettei saa tulla kyytiin ilman lippua.

    Tykkää

    1. Kiitos kivasta palautteesta! Olet oikeassa että muualla suhtaudutaan rennommin poikkeustilanteisiin kuin meillä taas pidetään innokkaasti kiinni säännöistä ja järjestyksestä: )

      Tykkää

  5. Olipa ihana tuo bussikuski joka sitten valittamatta päästi kyytiin 🙂 Ja ihanaa, että tarjosit yösijaa Alinalle ! Mullakin on sama tyyli, että tyyliin aina matkojen jälkeen vasta perehdyn tarkemmin mitä matkakohteessa oikein oli 😀 jotenkin sisäistän ne asiat paremmin joko vasta perillä tai kotiin palattua, ku saan hahmoteltua paikan. Kotoa etukäteen perehtyessä on kaikki vaan yhtä isoa massaa, mitä en sisäistä ku vasta ku oon kohteen kokenut.

    Tykkää

    1. Kiitos palautteesta! Totta puhut että reissun jälkeen on helpompi sisäistää missä on käynyt ja lukeminen kohteesta tuntuu kinnostavammalta kuin ennen matkaa. En saa etukäteen luetusta juuri mitään irti kun en ole itse nähnyt: )

      Tykkää

    1. Kiitos palautteesta! Kyllä kivoja seutuja löytyy läheltäkin. Juuri tänään ihmettelin miksen koskaan kuvaa lähimetsissäni, kaivan kameran esiin yleensä vasta kun olen selvästi ulkomailla: ).

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s