Itämeren rannikolla Baltiassa on kesä ja rantakausi pidempi kuin meillä. Kevät alkaa aikaisemmin ja syksy lähestyy hitaammin Itämeren lämmittäessä viileneviä iltoja. Olen sen huomannut selvästi monena vuonna.
Itämeren rantakaupunki Jurmala
Jurmalan kylpyläkaupunkiin tulin parinkymmenen kilometrin matkan Riikasta paikallisjunalla, mikä maksoi kokonaiset 1,89 euroa. Yksi Latvian mukavista puolista on liikkumisen pienet hinnat julkisesta kulkuvälineestä riippumatta.
Valitsin Itämeren rantakaistan juna-asemista vähän kaukaisemman kuin keskustan Majorin, koska näin että majoitushinnat olivat vähän sivummalla Slukan alueella edullisemmalla tasolla. Tiesin kuitenkin, että valkohiekkainen merenranta olisi ihan samanlainen ja yhtä lähellä kuin keskustassa.
Olin jo reissannut tällä kierroksella sen verran Virossa ja Latviassa, että päätin etukäteen enimmäkseen lepäileväni pari päivää tässä Latvian kuuluisassa rantakohteessa. Katselisin Itämerta ja hengittäisin meri-ilman lisäksi uutta voimaa terveyttä elvyttävistä havupuumetsistä.
Huone, jonka löysin Booking.comista, vahvisti ajatukseni. Se oli korkealla kahdeksannessa kerroksessa eli maisemallinen sekä lempiväriseni eli vaaleanpunainen. Asuin perheasunnon yhdessä makuuhuoneessa, jossa oli kauniin seinävärin ja kalusteiden lisäksi oma mikroaaltouuni, pikku jääkaappi ja toimiva televisio.
Mukava isäntä Raimond kertoi, että muissa asunnon makuuhuoneissa asuivat hänen lisäkseen tytär ja toinen lomavuokralainen. Keittiötä saisi käyttää ja kylpyammetta. Erityismukavuutena oli sinisilmäinen siamilaiskissa Merja, joka heti päätti nukkua sänkyni jälkopäässä ensimmäisen yön.
Slukan aseman seutu oli epäilyni mukaisesti keskustan kuhinaa vähemmän kansoitettu rauhallisempi pieni Itämeren rantakylä. Pikkusateisen kelin vuoksi en tullut ulkoilleeksi aivan niin paljon paikallisissa metsäpuistoissa kuin olin suunnitellut.
Löysin Slukasta paikallisen kivan torin, kaukasialaisen kuppilan sekä kävin muiden mukana kävelemässä ja nauttimassa merenrannalla aavoista hiekkadyyneistä sekä aaltojen verkkaisesta loiskeesta. Meren aaltojen ääni niiden saapuessa rantaan on jotenkin sieluani rauhoittava tapahtuma.
Suunnittelin jatkomatkaani ja ajattelen palata kohti Riikaa vaihtelun vuoksi osan matkaa bussilla. Ajelin pitkin kyliä ohi keskustan Majorin kohteena Bulduri, josta jatkoin junalla Riikaan. Tällä tavalla pätkimällä maksoin paluumatkasta menon junamatkaan verrattuna ruhtinaalliset 54 senttiä enemmän.
Suunnitelmani mukautuivat muutaman kerran matkan varrella. Olisin halunnut mennä Jurmalasta Liepajaan suoraan paikallisbusseilla sekä Liepajasta käymään mahdollisesti Liettuan puolella Palangassa ja Klaipedassa.
Latviassa ei näemmä voi helposti matkustaa julkisilla muuten kuin Riikan kautta joka paikkaan. Liepajasta Klaipedaan kulkenut kansainvälinen bussi oli edelleen koronan takia peruutustilassa. Sama pääkaupunkikeskeisyys on kyllä nähtävissä myös Liettuan liikenteessä.
Riikassa matkalippujen edullisuus johti siihen, että en jaksanutkaan odottaa kolmea tuntia Liepajan junaa. Ostin linja-autoasemalta uuden lipun bussiin ja kävin vaan torilla hankkimassa hatshapurin ja cheburekin (eli kaukasialaisen juustoleivän ja tataaripiirakan) sekä avokadomehua evääksi runsaan kolmen tunnin matkaa varten.
Latvialaiset kevätmaisemat olivat Viroa pidemmällä. Bussissa naukui koppaansa pakotettu kissa ja ikävöin Jurmalan sinisilmäistä Merja-kissaa. Vaikka kerran se jo näytti rumaa naamaa kuin liian hartaasti ihailin sen silmien taivaansinistä väriä.
Liepaja Latvian länsirannalla
Liepajassa oli ajatellut kävellä hotellille, mutta ratikka näyttikin niin mukavalta että ajelin sillä pätkän matkaa keskustaan. Liepajan keskusta sijaitsee kannaksentapaisella maakaistalla ihan Latvian länsireunalla ja aavan Itämeren myrskyilevä läheisyys oli heti aistittavissa.
Hotelli Sport oli mukava ja jälleen kerran edullinen maisemahotelli, tai ainakin maisemat olivat kivat kuudennesta kerroksesta, josta sain itselleni kolmesänkyisen jääkaapillisen huoneen. Ihan vieressä oli ruokakauppa, joten hotellin ravintola ja aamupala jäivät tällä kertaa kokeilematta. Ensi kerralla voisi.
Olen suunnitellut tulevani Liepajaan erään reissuporukan kanssa. Sen vuoksi tuntui hyvältä suunnitelmalta lähteä kävelykierrokselle keskustaan esitetelineestä löytämäni reittiohjeen suuntaan.
Ensin kävelin rannalle, jossa Itämerenkäynti oli tämän kiertomatkani voimakkain. Vaahtopäät olivat ennemminkin vaahtojonoja sekä puiden latvat taipuivat tuulen voimasta rantapuistossa.
Pitkän rantakaistan ja rakennetun kaupungin välissä oli rakennettu puistoalue, joka on kuulemma kasvatettu siihen väliin jotta valkoinen puuterihiekka ei kulkeutuisi kaupungille ja asuntoihin. Sen voi kyllä hyvin uskoa kun seisoo Liepajan hiekkarannalla Itämeren äärellä.
Kävin hiljentymässä sekä katolisessa että luterilaisessa kirkossa. Katolisen kirkon suntiorouva päätti tervehtiä minua pitkällä latviankielisellä puhetulvalla. Vastasin venäjäksi, että suljin kyllä tullessani oven. Ei hän sitä vaan että jos haluan ostaa kynttilöitä niin hän on juuri lähdössä tauolle. Olin juuri Daugavpilsissä sytyttänyt tuohuksia kaikille rakkailleni joten kieltäydyin tällä kertaa kohteliaasti.
Osittain hiljennyin kirkoissa pätkittelevän tihkusateen vuoksi, mutta oli muutenkin mukava olla ihan vaan hiljaisuudessa komeiden alttaritaulujen edessä pyhässä tunnelmassa. Hiljennyin myös rantapuiston paviljongilla, joka on historiassa toiminut kylpyläkaupungin ihmisten tapaamispaikkana Liepajassa.
Kävely keskustan kujilla oli mukavaa ja jatkoin sitä jahtiklubin ravintola-alueelle Tirdniezibasin kanaalin viereiselle rantakadulle. Siellä oli myös erikoisen mallinen konserttisali Dzintars (=meripihka). Varmasti on erikoinen akustiikka vinossa ja pyöreässä rakennuksessa.
Matkalla asemalle poikkesin syömässä kuuman seljankakeiton ihan tavallisessa paikallisessa ruokapaikassa Cepelinissä. Siellä oli pitkän reissuni ensimmäinen paikka, jossa nuori tarjoilijaneito ei puhunut muuta kieltä kuin latviaa. Asiat saatiin silti selviksi, mutta yllättävää sinänsä kun latvialaiset puhuvat yleensä hyvin kielillä.
Bussimatka Riikaan oli taas vihreä, se on laatusana jolla voisi kuvata maisemia pilvisenkosteassa säässä. Jatkobussini Tallinnaan lähtisi myöhään, joten sateen voimistuessa käytin ajan elokuvissa. Englanninkielisessä Colin Firthin Minced Meatissa oli tekstit sekä latviaksi että venäjäksi.
Bussiaseman wcssä tuntui olevan jonkinlainen sairauskohtaus menossa. Kerroin ovirouvalle että olisi syytä varmaan hälyttää apua, mutta ymmärsin että kyse oli paikan kroonisesta vieraasta, jonka kunto oli koko ajan sama. Samantapaisen asukkaan olen nähnyt Helsingissä, mietityttää miten elämässä voi asumukseksi valikoitua tällainen asema.
Yöbussi Riikasta Tallinnaan oli Vilnasta tuleva Eurolinesin ihan ok bussi, jolla yhtiöllä en ollut ennen matkustanutkaan. Paikkaani bussista ei kuitenkaan löytynyt, koska kyseinen penkki oli näemmä mennyt rikki ja varaosa oli tuotu toisesta bussista. Aikani tihrustettua saimme muiden matkustajien kanssa pääteltyä, mitkä numerot puuttuivat ja mitä paikkanumeroita oli kaksi kappaletta.
Matkalla Latvian ja Viron rajalla oli passintarkastus, mutta ei odotusten mukaan mitään koronaan liittyvää kontrollia. Huvittavaa kyllä en ymmärtänyt kummasta maasta Latviasta vai Virosta oli kotoisin bussiin yöllä tullut passintarkastaja.
Bussi tuli aamulla Tallinnaan reilusti etuajassa, joten pienen aamuisen kävelyn jälkeen kaupungin läpi ehdin vielä hyvin Vikingiille, vaikka olin luullut päätyväni seuraavaan Tallinkin vuoroon.
Jarmeli matkustaa 
Nyt kun luki tämän tuon Tallinan jälkeen, niin melkein alkoi Latvia kiinnostaa ehkäpä vielä enemmän. Sää näyttää olevan jotakuinkin samanlainen kuin Tallinnassa.
TykkääTykkää
Sää tai kevät oli selvästi lämpimämpää ja edellä Latviassa, niinkuin etelässä pitää ollakin. Piakkoin pitää ottaa kirjoitusvuoroon Liettuan kivat rantakaupungit. Muutenkin on päässyt kasaantumaan monien reissujen muistiinpanoja, johtuu ehkä koronan ym. tilanteen matkailua kutistavasta vaikutuksesta, vaikka itse on reissaillutkin.
TykkääTykkää