Siitä on jo kauan kun lähdin Sotshin rautatieasemalta Mustanmeren rantaa pitkin kohti Pohjois-Ossetiaa. Mutta ei niin kauan, ettenkö muistaisi maskijupakkaa Sotshin aseman läheisessä ruokapaikassa.
Olin ollut kolmisen viikkoa Sotshissa lähes muistamatta virusta, kun yllättäen tomera kassanhoitaja korotti ääntään paikan maskipakosta. Mutta olen tullut tänne syömään, ihmettelin. Tässä Rosen paikassa liikutaan määräysten mukaan, kuului vastaus.
Istuin tarjottimeni kanssa ilman maskia lähimpään pöytään toipumaan säikäytyksestä ja rouva siirtyi seuraavaan uhriinsa jonossa. Muistui ihan ihana Neuvostoliitto mieleen, nykyään asiakaspalvelu maassa on yleensä luonnikasta.
Junalla Sotshista Mustanmeren rantaa
Olin ostanut lipun Vladikazkaziin menevään yöjunaan. Valoisaa iltaa oli vielä hyvin jäljellä ja kuvasin mieluusti kuvankaunista Mustanmeren rantaa ja otin pari videotakin.
Katso video: Junassa Mustanmeren rantaa Sotshista pohjoiseen 1
Juna pysähteli Mustanmeren rannikolla Tuapseen asti. Sen jälkeen seisakkeja oli subtrooppisen vihreissä Pohjois-Kaukasuksen pienissä kylissä ja kaupungeissa.
Otin salaa kuvia nukkuvista vaunukavereistani. Itse juna oli uusinta mallia, mutta tunnelmaa se ei pilannut. Nukuin hyvin keinuvan junan rentouttaessa sisäelimiäni varmaan oikeille pakoille.
Aamu valkeni kirkkaana. Oli hyvin aikaa seurailla junan ikkunasta paikallista elämänmenoa vihreine puutarhanhoitoineen ja vapaine karjankasvatuksineen.
Juna pysähtyi pitkään surullisenkuuluisassa Beslanissa ennen määränpäätäni Vladikavkazia. Muistelin aikaisemmin näkemääni liikuttavaa Enkelten kaupunkia, jonne terrori-iskun lapsiuhrit ja aikuiset valokuvallisine hautakivineen ovat haudattu. Paikallinen väestö kantaa varmaan ikuisesti kipeää muistoa sydämessään.
Vladikavkaz Pohjois-Kaukasuksella
Perillä Pohjois-Ossetian pääkaupungissa Vladikavkazissa odottivat arkisemmat asiat. Nälkä oli jo vieraana ja menin vastaan tulleen kaverini kanssa aterioimaan lammaskeittoa eli harshia.
Keitto oli valmistettu ns. toissijaisista ruhonosista, liemi oli rasvainen ja annokseen kuuluivat erilliset isot kupilliset valkosipulia. Mukava oli aamupala kuuman paikallisen lavashi-leivän kanssa. Säälin vähän kaveriani, joka ei autoilijana sallinut itselleen palan painikkeeksi vodkasnapsia.
Hotellikin oli mukava ja edullinen. Tiskillä komeilivat Booking.comin asiakastähdet.
Olin käynyt kaupungissa aikaisemminkin, joten tällä kertaa kuljin enemmän keskustan ulkopuolella. Georgian raja-asema Verhnyj Lars on 40 kilometrin päässä kaupungista ja siellä suunnalla liikuin, mutta rajan yli ei pandemian vuoksi tällä kertaa ollut asiaa.
Vladikazkaz on sisämaassa kaukana merestä, mutta hyvä ja kaunis uimapaikka on kaupungin eteläpuolen suurella tekojärvellä lähellä kasvitieteellistä puutarhaa. Ilma olikin tosi kuuma jo näin toukokuussa, joten tuskin jaksoi odottaa että sai sukeltaa kirkkaaseen veteen.
Oli voitonpäivän aika ja kaupunki oli koristeltu Suuren Isänmaallisen sodan sankarien kuvilla normaaleissa mainosjulistepaikoissa. Ennen lähtöä oli myös mukava ihan vaan istuskella varjoisissa puistoissa jäätelöä syöden, muualla olisi ollut liian tukahduttavan kuumaa.
Nousin taas yöjunaan. Huomenna olisin takaisin Mustanmeren rannalla Novorossijskissä.
Jarmeli matkustaa 