Blogi, Mustameri, Sotshi

Mustanmeren rannalle, osa 2, Adlerin olympiapaikat

Abhasian rajalla

Seisoin Veseloen asemalaiturilla kello 5 aamulla ja olin tyytyväinen siitä, että olin matkan kolmantena päivänä tavoitteessani subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä Mustanmeren rannikolla. Paikka oli minulle uusi, mutta olin tarkoituksella ajanut Abhasian rajalle nähdäkseni miten se toimisi koronarajoitusten aikana.

En ollut ajatellutkaan mennä tällä kertaa Abhasian puolelle, koska tiesin junarajan olevan silloin koronan takia kiinni muilta kuin paikallisilta ihmisiltä. Autolla sinne ovat muutamat suomalaiset onnistuneet pääsemään puhumalla läpi, mutta virallisesti raja oli edelleen ulkomaalaisilta suljettu.

Lenin piileksii Kaukasuksella

Halusin kuitenkin haastatella rajavartioston päällikköä, miten liikenne käytännössä nyt on toiminut. Punatukkainen nuorukainen vastaili vaivaantuneesti mutta ystävällisesti. Ruskea tullin cockerspanieli heilutti vieressä häntäänsä. Vartiomies päästi ulos aseman porteista ja lähdin kävelemään subtrooppisessa aamussa kohti lähistöltä varaamaani majapaikkaa.

Matkaa oli kartalla parisataa metriä, mutta Adler-Suhumi-tien alitusramppien vuoksi kävelyä tuli yli kilometrin. Pihisin puoli-unisena ärtymystä, mutta minut rauhoittivat matkalla tapaamani kaukasialaiset hyväntuuliset ja juttelevaiset taksikuskit tolpallaan sekä pensaisiin piiloutunut Lenin-patsas. Kuskien mukaan aikaisemmin vieressä seissyt Stalin oli 90-luvulla siirretty Georgian puolelle.

Rauhoittumiseni oli ennenaikaista, koska majapaikassani Fialkassa oltiin vielä unessa. Kiipeilin ihan nätissä parin kerroksen talossa jonkinlaista vastaanottoa etsien ja soitin lopulta annettuun numeroon. Neuvottiin koputtamaan huoneeseen numero viisi, jossa osoittautui olevan tavallisia asiakkaita, jotka herätin uniltaan. Uuden puhelun jälkeen löytyi vieläkin unisempi jonkinlainen työntekijä, joka lähti hakemaan varastosta liinavaatteita. Homma kesti niin kauan, että lähdin paikasta.

Parvekkeelta sai katsella olympiapaikkoja

Olympiakaupunki Adlerissa

Ajelin paikallisbussilla numero 54 alueen toiselle puolelle seuraavaksi yöksi varaamaani paikkaan Adlerin olympia-areenan vieressä. Olympissa vastaanotto oli sydämellinen ja asiallinen sekä vaatimaton ja edullinen hostelli oli todella hyväkuntoinen ja kodikas.

Hyvin pihalla jo vihersi huhtikuussa
Näkymä naapuritontille, taustalla luistelustadion ja Adlerin Disney-linna

Asuin majoituspaikassa pari päivää ja ystävystyin siellä Krasnojarskista tulleiden opastyttöjen kanssa. Olin hämmästynyt, että Sotshiin tuli juuri alkamassa olevalle matkailijakaudelle työvoimaa niin kaukaa Siperiasta. Mutta kuulin että koronavuonna 2020 matkailijoita oli ollut yli viisi miljoonaa, tietysti kotimaasta, joten lisätyövoima eri puolilta maata oli hyvinkin tarpeen.

Majapaikkani parvekkeelta näkyivät hyvin lähistön olympia-alueet. Vieressä oli hyvä ja edullinen ruokapaikka Seli i Pojeli. Pitkän tauon jälkeen sain syödä oikeita paikallisia pelmenejä ja kiovalaisia kotletteja. Olin tyytyväinen elämääni.

Herkkupelmenit lopultakin
Auringonkypsyttämiä tomaatteja ja kiovalaista kotlettia

Kävin läheisellä aukiolla, jossa oli olympialaisten muhkea muistomerkki ja vuoden 2014 olympiamitalistien nimet, suomalaistenkin, kulta-, hopea- ja pronssilaatoissa. Illalla siellä oli melodisten suihkulähteiden jokapäiväinen kosertti, josta muutama tuokio alla.

Kuu paistaa ja suihkulähde melodioi

Video Adlerin olympia-areenan konsertista (2 min 33 sek)

Video II Adlerin olympia-areenan konsertista (25sek)

Video III Adlerin olympia-areenan konsertista (1 min 19 sek)

Vapun aattona suihkulähteellä
Liikennettä riittää lomakohteessa

Olisin viihtynyt Adlerissa pidempäänkin ja tulen varmasti takaisin. Olin kuitenkin luvannut ystävättärelleni Pirkolle tulla Sotshin keskustaan, joten lähdin sinne suuntaan noin 30 km matkan.

Välietappi Kudepsta

Menin paikallisbusseilla ja pysähdyin matkalla Kudepstassa. Ihmettelin kaupunginosan kuhisevaa vilkkautta ja kauppakeskuksen vilinää. Neuvostoaikaan täällä oli perin toisenlaista. Kävin leikkauttamassa hiukseni armenialaisella kampaajalla, hän otti minut ystävällisesti muiden kyselijöiden väliin. Pesu ja huolellinen leikkaus maksoi kympin ja oli syytä olla mielissään tuloksesta.

Kudepstan kauppias
Kaukasialainen kauppakeskus
Eteläiset viheryrtit kiinnostuksen kohteena
Aikainen mansikka-aika subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä
Sypressikuja auringon muistomerkillä
Perillä palmujen kaupungissa

Illansuussa oli perillä eräänlaisessa kotikaupungissani Sotshissa. Olen aina viihtynyt täällä ja ajattelen että tänne olisi hyvä perustaa Epsanjan aurinkorannikon tapainen siirtokunta.

Kukkaistutukset kunniassaan kaupungilla

Lue myös: Mustanmeren rannalle, osa 1, menomatka

Lue myös: Mustanmeren rannalle, osa 3a, subtrooppisessa Sotshissa

Lue myös Mustanmeren rannalle, osa 3b, subtrooppisessa Sotshissa

3 vastausta artikkeliin “Mustanmeren rannalle, osa 2, Adlerin olympiapaikat”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s