Keski-Aasia oli ollut pitkään listalla ja nyt sitä lähdettin toteuttamaan. Junallakin olisi päässyt, mutta lensimme Pietarista Kirgisian pääkaupunkiin Bishkekiin. Yölento oli mukava, sen jälkeen kun lämpimät tarjoilut oli syöty ja sai unen päästä kiinni ujeltavasta moottoriäänestä huolimatta. Vasta matkan jälkeen huomasimme että tuli valittua EUn kieltolistalla oleva Air Traffic Company.
Kirgisian pääkaupunki Bishkek
Laskeuduimme perille aamulla aikaisin. Ei varmaan Kirgisiassa ole mitään valtavia massoja suomalaismatkailijoita, koska vinosilmäinen passintarkastaja kysyi olimmeko viisumivapaita. Kuultuaan vastauksen kaivoi vielä ohjekirjansa esille ja oli samaa mieltä.
Pilviselle kaupungille ajoimme taksilla, jonka hankinnassa asunnonvuokraaja oli avustanut. Haastattelimme kuljettajaa, joka jäi matkalla kiinni ylinopeudesta. Selvisi kai vähällä mutta jupisi kontrollien epäjohdonmukaisuudesta.
Perillä emäntämme oli vastassa, mutta talon alaoven lukko ei toiminut emmekä päässeet sisään. Lähdimme lähistöllä olevaan emännän kotiin odottelemaan lukon korjaamista. Anara oli ammatiltaan lääkäri ja tulossa yövuorosta. Hän juotti meille keittiössään teetä ja tarjosi hilloa ja luomuleipää.
Lukonkorjaajan jälkeen pääsimme asuntoon, joka oli oikein mukava ja siisti. Keittiö, makuu- ja olohuone sekä sisäparveke, josta voi seurata katolla ruokailevien kissojen elämänmenoa.
Lähdimme lepohetken jälkeen kaupungille ja pienen kävelykierroksen jälkeen menimme syömään Anaran suosittelemaan kansankuppilaan, shaslikkia ja olutta oli riittävästi ja tarjoilijoita varmaan toistakymmentä pienessä ravintolassa.
Epämääraisesti nukutun yön jälkeen menimme aikaisin nukkumaan. Aikaero Suomeen oli viisi tuntia, sekin tuntui kehossa. Sää oli koleaa koko kolme päivää, jotka vietimme Bishkekissä.
Al-Archan luonnonpuiston vuorimaisemat
Seuraavana päivänä lähdimme paikallisen torin kautta minibussilla vuoristoon Al-Archan luonnonpuistoon, jota emäntämme oli suositellut. Marshrutkan päätepysäkki oli kyllä kilometrien päässä puiston pääsisäänkäynnistä, mutta ystävälliset kirgiisimiehet ottivat meidät ohiajaessaan kyytiin ja veivät sisälle puistoon.
Puiston jälkeen piti miettiä miten päästä takaisin kaupunkiin. Käveleskelimme kohti puiston vieressä olevaa kylää, ja kysyimme lähteestä pulloja täyttävältä mieheltä, löytyisikö paikasta kahvilaa. Hän ei tiennyt, mutta oli menossa Bishkekiin ja suostui ottamaan meidät kyytiin.
Matkalta hän poimi mukaan myös isänsä ja alkoi kyselemään miten Suomeen voisi tulla töihin. Bishkekin esikaupungissa hän jätti meidät kyydistä, kun näimme matkan varrella meille sopivan ravintolan.
Söimme ensimmäiset plovit ja ajoimme keskustaan hotellin lähistölle taas minibussilla. Kävimme asuntomme vieressä olevassa isossa kauppakeskuksessa ja menimme sen jälkeen asunnolle illaksi. Joimme sielä vähän shampanjaakin Kirgisian kunniaksi.
Bishkek tutuksi
Seuraavana päivänä kuljeskelimme muistomerkeillä ja vierailimme kansallismuseossa. Iltapäivällä kävimme kirgisialaisessa saunakeskuksessa saunomassa noin neljänkymmenen kirgiisinaisen kanssa. Puhdasta tuli ja hierontaakin tuli kokeiltua. Ruoka jota söimme (paikallinen Lagman) oli niin tulista, että läheltä piti jäi syömättä. Mutta itse asiassa se oli aika hyvää jos turrutti ajatuksensa siitä tulisuudesta.
Lähtöpäivänä kävimme uudelleen saunakeskuksessa ja syömässä kaukasialaisessa ravintolassa. Se oli virhe, koska olimmehan Keski-Aasiassa. Elämäni tylsimmät gruusialaiset eväät. Keski-aasialaista olisi pitänyt syödä.
Tadzhikistanin pääkaupunki Dushanbe
Lensimme Tadzhik Airilla Dushanbeen. Koneesta tultua tuli vastaan lämmin ilma ja kirkas auringonpaiste. Se tuntui hyvältä, koska edellisinä päivinä olimme piilotelleet räntäkuuroilta.
Hostellin emännän lähettämä kuljettaja oli meitä vastassa ja ajeli läpi kauniin ja vauraanoloisen kaupungin (ei vastannut kuvaa köyhästä valtiosta). Hostelli oli lähellä toria ja poliisiasemaa.
Huoneen kanssa äkseerattiin, koska vettä ei tullut. Muutimme toiseen huoneeseen ja kiipeilimme portaita, joiden askelmat olivat varmaan puolimetrisiä. Huone oli mukava ja melko tuoreesti remontoitu. Lisäbonusta oli näköala yli seudun ja naapuripihalle, josta voi seurata poliisien vuoronvaihtovilinää.
Lähdimme kävelylle, talon nuori herra tai oikeastaan työntekijä tuli näyttämään meille tietä. Kävimme torilla ja ostelimme ruokatarpeita huoneeseen. Paluumatkalla kävimme syömässä alueen stolovajassa. Ihan hyvät tarjoilut, meitä vaan jotenkiin katsottiin täällä niinkuin avaruusolentoja ja pidempään kuin Kirgisiassa.
Matkailu avartaa. Olin jotenkin ajatellut että kaikki Keski-Aasian kansat ovat samanlaisia. Nyt huomasin, että kirgiisit ovat ikäänkuin kiinalaisia ulkonäöltään ja kieli muistuttaa turkkia. Tadzhikit näyttävät vähän (mutta vain vähän) rauhallisilta nappisilmäisiltä arabeilta ja kielestä ei löydy juurikaan turkin sanoja vaan sekin kuulostaa enemmän arabialta.
Seuraavana päivänä söimme emännän tekemän runsaan aamiaisen ja lähdimme keskustaan. Nyt asuimme muutaman kilometrin päässä sieltä, joten ajoimme marshrutkalla. Emme oikein hahmottaneet paikkoja ja ajoimme tavallaan ohi. Palatuamme löysimme muhkeita hallinnollisia rakennuksia ja suuren puiston, jossa liehui valtava Tadzhikistanin lippu.
Khisorin muinainen linnoitus
Jarmeli matkustaa 
2 vastausta artikkeliin “Kierros Kirgisiassa ja Tadzhikistanissa Bishkek – Al Archa – Dushanbe – Khisor”